Star Trek: The Next Generation: The Advanced Holodeck Tutorial

Peli #66: Star Trek: The Next Generation: The Advanced Holodeck Tutorial

Kehittäjä: Absolute

Julkaisuvuosi: 1993

Peli on julkaistu lisäksi NESille ja Game Boylle.

Olet kadetti. Sinut on kutsuttu federaation koulutuskeskukseen harjoittelemaan tähtilaiva Enterprisen komentamista erilaisissa tehtävissä kehittyneessä holokansitutoriaalissa.

Tämä julkaistiin vuotta ennen aikaisemmin arvostelemaani Star Trek Gennerations: Beyond the Nexusta. Sen pelin arviossa manasin aika paljon avaruustaisteluita, joissa pyöritään avaruuden tyhjiössä ja yritetään etsiä ammuttavaa ennen kuin ammuttava etsii sinut. Tässä pelissä on käytännössä vain tuota.

Pelissä Jean-Luc Picard antaa aina jonkun satunnaisen tehtävän ja sitä sitten aletaan suorittaa. Sen enempää mitään juonta tässä ei ole. Tehtäviä on käytännössä kahdenlaisia: rauhallisia ja taistelutehtäviä. Kun saa muutaman tehtävän läpäistyä putkeen, niin saa ylennyksen ja salasanan. Ylennykset käytännössä tarkoittavat vaikeustason nousua. Vaikeustason nousu ei näy erilaisina tehtävinä, vaan samat tehtävät on vaan vaikeampia. Yksi tehtävä tosin esiintyy vain vaikeimmalla vaikeustasolla.

Planeettojen kiertoradalle mennään lentämällä renkaiden läpi.

Enterprisen järjestelmiä voidaan boostata tällaisella tylsäksi käyvällä minipelillä, jossa pitää sähkökipinä opastaa johtoja pitkin oikeaan paikkaan. P = phasers, S = shield, T = transport.

Grafiikoita nyt ei ole paljon nimeksikään tässä. Avaruuden mustaa tyhjiötä ja tähtiä, joita katsellaan leivinuunin luukusta. Sarjasta tuttujen hahmojen naamakuvat on todella hienoja Game Gearin standardeilla.

Beyond the Nexuksen lentelyyn verrattuna tässä on hieman monimutkaisemmat meiningit. Tämä peli kuitenkin yrittää olla sellainen avaruusalussimulaattori. Tämä tarkoittaa sitä, että kesken lentelyn joutuu puhumaan miehistön jäsenille erinäisten asioiden vuoksi. Worfin juttusille mennään, kun halutaan laittaa asejärjestelmiä tai suojakilpiä päälle ja pois (oletuksena kaikki toki pois päältä). Datan tiskille mennään, kun halutaan poimuajaa toiselle sektorille, käyttää Enterprisen sensoreita taikka liikkua läheisen planeetan kiertoradalle tai sieltä pois. LaForgen valikkoon mennään, kun halutaan boostata sädeasetta, suojakilpeä tai teleportsädetintä. LaForgea voi käskeä myös korjaamaan erinäisiä vioittuneita osia Enterprisestä tai katsoa täysin turhanpäiväistä vikaraporttia. O'Brienia mennään vaivaamaan aina, kun halutaan sädettää jotain ihmisiä tai romua Enterprisen kyytiin tai sieltä pois. Tästä valikosta päästään myös turhaan yrittämään Enterprisen kyytiin tunkeutuneiden sabotöörien sädettämistä ulos avaruuteen. Viimeisenä miehistönjäsenenä meillä on Riker. Mitä tärkeitä toimintoja tämä Enterprisen ensimmäinen perämies hoitaa? Ei käytännössä mitään muuta kuin muistuttaa muistisairasta kapteenia tarvittaessa siitä, että mikä se tehtävä nyt olikaan.

Asioiden ja henkilöiden sädetys tapahtuu tällaisella piiloleikillä, jossa lukkopalkki kasvaa sitä mukaa, kun siirretään kameraa lähemmäs kohdetta.

Riker muistuttaa, että tällä kertaa Enterprise toimii taksina suurlähettiläälle, joka ei jonkun takia voi mennä perille sillä laivalla, jonka kyydistä hänet pitää Enterprisen kyytiin käydä sädettämässä.

Kuulostaako kunnianhimoiselta kasibittiselle käsikonsolille, jossa on start-tyyny ja kaksi nuppia? Noh, se on. Selitän nyt parhaani mukaan, että miten homma toimii ja mikä tässä mättää. Elikäs kun ollaan pelin päänäkymässä, eli siinä jossa katsotaan Enterprisen tuulilasista ulos, niin oletuksena on päällä valikkomode, jossa voi siis mennä juttelemaan noille miehistön jäsenille. Tässä moodissa Enterpriseä ei voi ohjata, mutta vain tässä modessa painamalla ylös ja alas voi säätää impulssimoottorien voimakkuutta. Tässä näkymässä nappi 2 tekee valintoja ja nappi 1 avaa kartan. Kun painetaan startia, menee valikkomode pois ja nyt lennetään. Enterpriseä voi ohjata ylös, alas, vasemmalle ja oikealle. Ykkönen laukoo fotonitorpedoita ja kakkonen ampuu sädettä. Tässä näkymässä sitten pyöritään ympyrää ja yritetään löytää kohteita. Jos haluaa katsoa karttaa, niin pitää painaa taas startia ja painaa ykköstä, jotta saadaan kartta auki. Karttanäkymässä Enterpriseä voi kääntää, mutta ei ampua. Karttanäkymä on myös huono, koska se ei ota lainkaan huomioon sitä, että maailma on kolmiulotteinen. Monesti siis etsittävät jutut ovat piilossa joko Enterprisen ylä- tai alapuolella. Tästä ohjausskeemasta tapahtuu todella paljon sitä, että kun vaikkapa kesken taistelun haluaa pysähtyä voidakseen ampau tehokkaammin, niin painetaan startia ja sitten naputellaan alaspäin niin, ettei Enterprise ole ohjattavissa. Sitten kun on pysähdytty niin pitää painaa startia, jotta voi taas ruveta tähtäilemään ja ampumaan. Todella usein tässä vaiheessa avataankin vahingossa joku dialogilaatikko miehistön kanssa tai kartta. Dialogiruuduista pääsee helposti peruuttaamaan painamalla startia, mutta karttaruudussa start laittaakin pelin pauselle. Tässä siis tuntuu koko ajan, että on ihan pihalla kontrolleista ja tämä alkaa vaikeammilla vaikeustasoilla suututtaa melkoisesti. Hohhoijaa.

Itse tehtävät noudattaa käytännössä neljää peruskaavaa. Ensimmäisessä Enterprisen pitää hakea paikasta X joku tai jotain ja viedä se paikkaan Y. Näissä ainoa haaste on jaksaa lukea riittävän tarkasti, että kumpi planeetta on kohde ja kumpi lähde. Toisessa skenaariossa pitää mennä jonnekin ja evakuoida jotkut jostain. Kolmannessa romulanmulkeroiden avaruusasemaan on osumassa asteroidi ja meidän pitää suhteiden parantamiseksi käydä räjäyttämässä asteroidit ennen kuin ne tuhoavat romulanit. Tässä onkin jännä, että federaatio on kiinnostunut romulanien kusisista avaruusasemista tällä tavoin, mutta jos on oma tutkimusryhmä jollain planeetalla, jota kohti kiitää asteroidi, niin asteroidien tuhoaminen ei riitä tehtävän läpäisyksi, koska käsky on nimenomaan hakea se tutkimusryhmä pois sieltä ja antaa planeetan vaan tuhoutua. Neljäs perustehtävä onkin sitten se, että paikassa X on nähty jotain vihollisia tai joku alus tai avaruusasema on lähettänyt hätäsignaalin, koska siellä on vihollisia. Sittenpä sinne mennään ja pyöritään vihollisalusten kanssa ympyrää ja toivotaan, että ne tuhoutuvat ennen kuin itse tuhoutuu.

Ääretön avaruus jälleen kuvattuna lähes hyödyttömänä kaksiulotteisena karttana.

Vaikeimmilla vaikeustasoilla nämä taistelutehtävät alkaakin olla todella sattumanvaraisen vaikeita. Tässä on esimerkiksi sellainen tehtävä, että joku rahtialus on lähettänyt hätäsignaalin, että on ydin sulamassa. Ydin on sulamassa siksi, että aluksen kimpussa on kolme perkeleen aggressiivista vihollisalusta. Tässä on vaihtoehtona joko yrittää tuhota nuo alukset tai sädettää rahtialuksen miehistö turvaan ennen kuin heidän aluksensa tuhoutuu. Vaikeimmalla vaikeustasolla onnistuin vain yhden kerran sädettämään miehistön Enterpriselle ajoissa, mutta muulloin nuo viholliset tuntuvat saavan rahtialuksen tuhottua jo ennen kuin mitään aluksia ehtii Enterprisen ikkunasta nähdäkään. Muissa taisteluissa on paremmin aikaa, koska viholliset keskittyy enemmän Enterpriseen. Siinä vaan onkin sitten se, että kun poimuajaa paikalle, niin saattaa olla heti joku kymmenen torpedoa itellä poikittain perseessä ja Enterpriseen on tehty niin paljon vahinkoa, ettei pysty enää tiukan aikarajan puitteissa poimuajamaan Maahan korjaamaan vikoja. Vikojen korjaushan taas on LaForgen valikon tuijottamista useita oikean elämän minuutteja tekemättä mitään.

Datalla on aina tärkeää asiaa. Tässä vaiheessa yleensä on otettu jo useita torpedoja pieraimeen.

Star Trek: The Next Generation: The Advanced Holodeck Tutorial on kunnianhimoinen simulaattoriyritelmä, mutta lopputulos jää todella kauas mukavasta pelattavasta. Tehtävät on nopeasti nähty. Helpot tehtävät on helppoja vaikeustasosta huolimatta ja alkavat tuntua täydeltä ajanhukalta. Tuntuu todella hyvältä, kun on tehnyt kuusi tylsää tehtävää käytännössä intergalaktisena postinjakajana ja sitten juuri ennen uuden salasanan saamista läväytetäänkin naamaan taas huonolla tuurilla se kahdessa sekunnissa feilattu rahtialustehtävä. Mitään loppukuviakaan tässä ei edes ole, vaan vaikeimmalla vaikeustasolla, jolloin siis ollaan arvoltaan kapteeni, näitä tehtäviä tulee toisensa perään vaan loputtomasti.

Aikalailla samat haukut tämä saa kuin se Beyond the Nexuskin, mutta tässä on vielä vähän vähemmän vaihtelua sisällössä. Tosin eipä tässä kyllä myöskään ollut kaikkia niitä sen pelin ärsyttäviä sisältöjä...

1,5/5 en halua pelata tätä enää.