Battletoads (Game Gear)
Peli #6: Battletoads
Kehittäjä: Arc System WorksJulkaisuvuosi: 1993
Tämä versio Battletoadsista on julkaistu vain Game Gearille.
Elikäs Arc System Worksin tekemä Game Gear portaus NESin Battletoadsista vuodelta 1993.
Peli itessään ei kerro juonta lainkaan, mutta eiköhän tässäkin prinsessa ja Pimple ole kaapattu ja heitä pelastetaan. Tässä pelissä siis ei ole alkuvideota lainkaan eikä kenttien välissä Dark Queen ja professori T. Bird höpöttele mitään.
Siinä missä Battletoads in Ragnarok's World Game Boylla on varsin yks yhteen, joskin typistetty versio NESin Battletoadsista, on Game Gearin portaus vähän omanlaisensa. Kenttien perusidea on sama kuin NESillä, mutta toteutus on aika erilainen monesti. Tässä on kaikki kentät Volkmire's Infernoon asti, mutta siitä hypätään suoraan Clinger-Wingeriin ja Revolutioniin. Kentät on graafisesti ehkä hieman hienompia kuin NESillä, mutta samalla myös todella lyhyitä. Alkuperäisen pelin klassiset kohtaukset ovat edelleen hyvin tunnistettavissa, on Turbo Tunnelissa mopoilua, pizzaleikkuria ja pyörivää tornia ylöspäin kiipeämistä.
Graafinen ilme on ihan kiva, joskin konnat on ihan erinäköisiä kuin mitä olisi odottanut. Musiikit on alkuperäiseen ja GB-versioonkin nähden aika karmeaa pimputusta.
![]() |
Game Gearin Battletoadsissa ollaan NES-pelistä tutun oloisissa ympäristöissä, kuten alun vuoristossa taistelemassa porsaita vastaan. |
Huonoin asia tässä versiossa on ehdottomasti kontrollit. Tässä tuottaa alkuun suuria vaikeuksia ihan perusviholliset ekassa ja kolmannessa kentässä. Konna todella helposti lyödessä menee vihollisen ohi ja sitten saadaankin turpaan. Tässä pääpusku ei ole samanlainen superisku kuin alkuperäisessä tai GB-versiossa. Kuten jo aiemmin toin ilmi, niin kontrollit ovat suuri haittatekijä varsin paljon NES-version vastaavaa muistuttavassa kunnianhimoisessa Arctic Cavernsissa ja sitten pelin viimeisessä kentässä Revolutionissa. Volkmire's Infernon lentelykohta oli yllättävänkin lempeä, koska siinä ei kuollut mistään osumasta kerrasta. Horisontaaliset tulipallot olivat tässä todella vaikeita väistää, mutta pystysuunnassa tulevat raketit oli todella helppo väistää alkuperäiseen verrattuna.
Revolutionissa aiheutti todella paljon harmaita hiuksia yksi kohta, jossa piti hypätä roikkumaan keppiin. Siinä alla oli sellainen uppoava taso, jolla ei voinut oikein korjata enää asentoaan, joten piti vain toivoa, että vaikeasti hallittava hyppy laskeutuu oikeaan kohtaan, että voi kahdesti hypätä paikallaan ja saada kepistä kiinni ennen kuin pahis puhaltaa konnan taivaan tuuliin. Sitten lopussa alkoi kunnon shitshow. Viimeinen checkpoint enne Dark Queeniä oli sellaisia Mega Maneistakin tuttuja katoavia ja ilmestyviä tasanteita. Sinänsä ei kovin paha hyppiä aina sinne, minne uusi tasanne ilmaantuu, mutta ihan kuin läpällä ystävämme Arc System Worksissa olivat päättäneet, että tässä voisi olla hauska, jos kimppuun tulisi vielä valkeita tuulipusseja, jotka yrittävät puhaltaa pelaajan alas kapeilta tasanteilta samalla, kun yritetään edetä. Tuossa ei ole kamalasti aikaa pysähtyä tappelemaan, ja jos noita ei tapa, niin niitä tulee vain lisää ja ne jatkavat mukana roikkumista siinäkin vaiheessa, kun uusia ei enää spawnaile. Tuossa kohdassa oli äärimmäisen tärkeää, ettei paina ristiohjainta mihinkään suuntaan samalla kun lyö, ellei ole sitten kesken hypyn potkaisemassa paskiaista. Jos ristiohjaimeen koskee samalla kun lyö, on lopputuloksena todennäköisesti ihmeellinen voimaisku ja putoaminen alas kuolemaan. Aivan perseestä, voi vittu.
Dark Queen oli onneksi tässä varsin helppo.
Lopuksi pelaaja palkitaan sillä, että prinsessa laskeutuu taivaasta ja säteilee. Sitten takaisin Sega -ruutuun. Aha.
Huh huh.
Kommentit
Lähetä kommentti