Road Rash

Peli #63: Road Rash

Kehittäjä: Probe

Julkaisuvuosi: 1994

Peli on julkaistu lisäksi Mega Drivelle, Amigalle, Master Systemille ja Game Boylle.

Alunperin vuonna 1991 Mega Drivelle julkaistun Electronic Artsin moottoripyöräkilpa-ajopelin Game Gear -portaus.

Tämän postauksen olisi pitänyt käsitellä peliä nimeltä Klax, mutta koska en elä enää oikeasti 1990-luvulla, niin minun on nykyhetkessä vaikea löytää tarvittavaa määrää yhtäjaksoista vapaata aikaa Klaxin selättämiseksi, joten palaan siihen sitten myöhemmin. Klax on nyt toinen peli, joka on kokenut tämän kohtalon. Ensimmäinen oli joku moottoripyöräpeli, joka olisi vaatinut yhtäjaksoista keskittymistä yli 2,5 tuntia, joka on erinomainen asia käsikonsolilla, joka syö kuusi AA-paristoa noin neljässä tunnissa.

Hän haastoi hänet epäviralliseen katukisaan. "Ei sääntöjä, vain sinä ja minä" sanoi Fang. "Haluutko kuolla poju" vittuili takaisin Polygon. Silmiään siristellen hän jatkoi "Näin on marjat. Tapaa minut Pacific Coastin pitkällä suoralla huomenna keskipäivän aikaan. Ja tuo mukanasi lääkäri. Ja käske hänen ottaa mukaan luuta, jolla hän voi lakaista jääteesi asfaltista" sanoi Fang. Ja niin oli puitteet rakennettu ensimmäiselle Asfaltti-ihottumakisalle. Fang toi lääkärin, mutta se oli tarpeetonta. Näistä kisoista alkoi loukkaantumisten ja lain törkeän kunnioittamattomuuden sarja, johon ovat sittemmin osallistuneet tuhannet Ihottujat (Rasher). Heille lyöminen, potkiminen ja pamputtaminen 150 mailin tuntivauhdissa on normi, eikä kukaan enää kutsu paikalle lääkäriä. Tämä oli pelin juoni ohjekirjasta. Paria kommenttia tähän liittyen. Ensinnäkin, pidin todella paljon siitä miten tässä jumitettiin tuohon lääkäriasiaan tarpeettoman paljon. Toiseksi, kenen radikaali 1990-luvun asennetta tihkuva katunimi on Polygon?

Uijuma kuuma bikinimuija lähettää kisaajat matkaan.

Peli on graafisesti Game Gearin peliksi ihan hieno ja ruudunpäivityskin on sinänsä laite huomioon ottaen ihan hyvällä tasolla, vaikka kyllähän tämä kaikkea muuta kuin samettisen sulavaa on. Musiikit ja ääniefektit on ihan hyvät. Ihan hirveästi ei ole eri biisejä pelissä, mutta kyllä noita kisaillessa ihan mielellään kuuntelee!

Kyseessä on siis kilpa-ajopeli, jossa voi myös lyödä ja potkia vastustajiaan. Eri ratoja on viisi ja vaikeustasoja on myös viisi. Kun on saanut ensimmäisen vaikeustason kisoissa selviydyttyä maaliin vähintään neljäntenä, siirrytään seuraavalle vaikeustasolle. Vaikeustasoissa on eroa sillä tavalla, että kanssakilpailijat vaihtuvat hieman nopeampiin, radat pitenevät ja moottoripyöräpoliisit muuttuvat periksiantamattomammiksi.

Välikuvat tihkuvat 90-luvun asennetta.

Road Rash on itselleni tuttu tietokoneelta. Aikoinaan tietokoneversion demo oli kovassa peluussa. Nyt vasta tätä GG-peliä pelatessa havahduin siihen, että tämä pelisarja onkin alunperin Mega Drivelle, ja se tietokoneen Road Rash olikin itseasiassa jo sarjan kolmas julkaisu, vaikka olikin nimetty vain
"Road Rash". Tietokoneversio oli vielä kaiken lisäksi vaan portaus 3DO:n Road Rashista. Naapurin pojalla aikoinaan pelasin Road Rashia Mega Drivellä ja se ei silloin maistunut kyllä yhtään, kun se tuntui niin kämäiseltä tietokoneversioon verrattuna. Kovin tarkkoja muistikuvia ei enää siitä Mega Driven Road Rashista ole, mutta veikkaan tämän GG:n version olevan suht paljon kämäisempi kyllä vielä kuin alkuperäinen.

Pelattavuudeltaan GG:n Road Rash on kyllä ihan kelvollinen, kunhan vaan hieman nykivän ruudunpäivityskäppäfactorin yli pääsee kiipeämään. Voi jopa sanoa, että mutkikkailla radoilla on ihan aitoa vauhdin tuntuakin. Radalla on siis samaan aikaan 14 muuta kilpailijaa, satunnaisia autoja, öljyä/hiekkaa/lehmänpaskaa, kiviä, tiesulkuja ja ennen kaikkea poliiseja. Jokaisesta maaliin asti pääsystä saa rahaa eri määriä ja aina kisan lopuksi päästään kauppaan katselemaan uusia moottoripyöriä. Joka kisan jälkeen saa myös salasanan, joka on todella tervetullut ominaisuus tässä pelissä. Aloitusprätkä on ihan hyvä, mutta sillä ei enää toisella vaikeustasolla yksinkertaisesti pärjää, koska radan aikana ei ehdi ajaa kärkisijoilla olevia kiinni. Ihan mitä tahansa moottoripyöriä ei myöskään kannata ostaa, koska osa pyöristä on sellaisia, että niissä on paljon tehoja, mutta ohjattavuus on melkoisen perseestä. Itse päädyin kolmostasolta palaamaan salasanalla takaisin kakkostasolle ja grindasin siellä samaa helppoa kisaa voittamalla rahat pelin parhaaseen pyörään, koska kolmostasolla kisojen voittaminen tuntui silloisella pyörällä liian vaikealta, ratojen ajamiseen meni enemmän aikaa kuin kakkostasolla ja kakkostason kisojen voitosta sai enemmän rahaa kuin kolmostasolla kakkoseksi tulosta.

Perkeleen perkele. Tähän kisat usein päättyvät.

Lopulta Road Rashissa pahin haaste ei todellakaan ole muut Ihottujat, vaan lain pitkä koura. Aina silloin tällöin alkaa kuulua sireenien ääntä ja radalle ilmestyy joko pelaajan taakse tai edelle moottoripyöräpoliisi, jonka nimi on aina O'jotain. Pelissä annettujen vinkkien mukaan vaikutti siltä, että nämä poliisitkin pitäisi saada hakattua pois pyörän selästä, mutta omasta mielestäni vaikuttivat kyllä täysin immuuneille lyönneille tai potkuille. Potkuthan eivät tee muille kanssakilpailijoillekaan mitään vahinkoa, mutta potkulla saadaan vastustaja suistettua ajolinjaltaan sivuun. Moottoripyöräpoliisi sen sijaan ei potkusta hievahdakaan. Poliisihan lähinnä yrittää päästä edelle ja jarrutella pelaajan edessä niin paljon, että vauhti tippuu niin alhaiseksi, että kisa päättyy pidätykseen. Poliisin ohi yleensä pääsee aika helposti. Se näiden tyyppien vittumaisuus onkin, että näiden ollessa lähellä ei saa missään nimessä kaatua, tai joutuu pidätetyksi. Joskus poliisi ajaa liian kovaa kaatuneen pelaajan ohi ja pelaajan pyörä jää riittävän kauas taakse, jolloin pidätystä ei tapahdu, mutta tämä on harvinaista. Ylipäätään kaatuminen on aina todella vaarallista tässä pelissä, koska hyvin usein heti kaaduttua alkaa kuulua sireenien ääntä sen merkiksi, että poliisi on spawnannut perseeseen. Tässähän nuo kanssakilpailijat menee aina tietyssä järjestyksessä ja ohitetut kisaajat pysyvät takana, mutta poliisi on sellainen, että kun ohitat komisario O'Connorin ja ajat niin kauas, että hänen nimensä häviää ruudusta, saattaa heti seuraavan mutkan takana edelläsi odottaa uusi komisario O'Connor. Todella hermostuttavaa.

Mitä helvettiä sinä oikein puhut? Sinä olit aina kolmantena, etkä kisannut voitosta kertaakaan.

Kaikkiaan Road Rash Game Gearilla on ihan kelpo viihdykettä. Kilpa-ajossa on vauhdin ja vaaran tuntua. Tässä kuitenkin harmittaa aika paljon se, että hauska tappelumekaniikka on oikeastaan aika turha. Ei tässä juurikaan kannata yrittää muista Ihottujia yrittää lyödä tai potkia, koska oma pyörä menee aina hetkellisesti suoraan näiden iskujen aikana. Siispä parhaiten pärjää, kun vaan keskittyy ajamiseen ja pysyy ojien välissä mahdollisimman paljon. Vähän tässä viimeisellä tasolla myös huvitti se, kun kaikki Ihottujat, ja myös ohjekirja kovasti maalaili Ihottujasta nimeltä Helldog sellaista pääpahista. "Varo Helldogia! Hän on eläin ja syö sinut aamiaiseksi!" "Varo Helldogia! Hän ei luovuta ennen kuin on saanut sinut hakattua pois pyörän selästä!" Ite pelissä tuntui kuitenkin olevan ehkä joku koodarin virhe, koska Helldog jäi aina kolmanneksi. Sen sijaan vitostason paalupaikkaa aina pitävästä Chipistä ei kukaan puhu yhtään missään yhtään mitään.

4/5