Gotcha! The Sport!

 Gotcha! The Sport!

Kehittäjä: Atlus

Julkaisuvuosi: 1987 USA

LJN:n vuonna 1987 julkaisema Atluksen tekemä valopyssypeli.

Kiinni jäit! Urheilu! on peli, jossa pelataan lipunryöstöä paintballaseilla. Ilmeisesti tämän pelin oli tarkoitus myydä jotain LJN:n vesipyssyjä tai muuta vastaavaa.

Shooting Rangen tapaan tässäkin pitää liikuttaa ruutua ristiohjaimella ampumisen lisäksi. Pelissä mennään vasemmalta oikealle ja ammutaan vihollisia ennen kuin ne ampuvat sinut. Kentän oikeassa laidassa on vastustajajoukkueen lippu, jota pitää käydä ampumassa. Sitten palataan takaisin omaan päähän kenttää ampuen vastustajia ennen kuin ne ampuvat sinut. Musiikki vaihtuu välillä sen merkiksi, että vastustaja on anastanut pelaajan lipun. Oman joukkueen lipun sijainnin näkee kartalla, ja ollessa kohdalla taustalla näkyy ukko oman lipun kanssa. Hänet ampumalla lipun saa takaisin. En tiedä mitä tapahtuu, jos vastustaja saa molemmat liput omaan salkoonsa, varmaan kuolema. Kun vihollinen tähtää pelaajaa, näkyy ruudulla tähtäimen kuva ja kuukuu pilinää. Tilanteesta pääsee pois ampumalla ampujan tai skrollaamalla hänet ulos ruudusta. Pelissä on rajalliset ammukset, mutta ammukset kuluvat vain ampuessa ohi. Ammuslaatikoita ampumalla saa myös lisää kuteja. Näitä ei kyllä tarvinnut miettiä lainkaan.

Käytönnössä siis painetaan oikealle eikä päästetä irti ennen lipun saamista ja sitten sama toiseen suuntaan.

TMR:n NES Manian läpäisykritereeinä oli pelata kolme kenttää läpi, koska sitten peli looppaa. TMR teki tämän helpoimmalla vaikeustasolla, ite taas vaikeimmalla. Reaktioaika ampumiseen lyhenee vaikeustason noustessa. Helpoimmalla onnistui ihan hyvin ampua yhdellä kädellä. Vaikeimmalla ei.

Tältä suunnilleen näyttää Gotcha! The Sport!:n pelaaminen vaikeimmalla tasolla. Itsekläni ei yhdellä kädellä sohiessa tarkkuus ja nopeus riittänyt.

Ensimmäisessä kentässä kisaillaan sotilaspukuisia vastustajia vastaan soisessa metsässä.

Toisessa tasossa ollaan urbaanissa ympäristössä ja vastustajat ovat pukeutuneet kasaripunkkareiksi.

Kolmannessa jaksossa ollaan lumisissa maisemissa sotilaita vastaan.

Pelissä on sinänsä ihan hauska idea, mutta kyllähän kolmen kentän looppi on aivan liian helppo. Ohjusmekaniikka on hankala. Äänet ja graffat on ihan jees. Vaikeimmalla tarjoaa aika minimaalisen haasteen. Sinänsä sekin kun kuulee oman lipun pöllityksi, niin mitä väliä? Pelaaja kuitenkin tulee paluumatkalla sitä pöllittyä lippua vastaan automaattisesti ja siinä vaan ampuu sitten.

Ihan hauskaa viihdykettä noin 20 minuutiksi, mutta pidempään viihtymiseen kyllä vaadittaisiin vähän enemmän. Kun alkaa homma sujua, niin yks looppi on noin viiden minuutin mittainen.

P.S. Kuka helvetti haluaa pelata virtuaalista paintballia, kun voisi myös virtuaalisesti surmata ihmisiä?

1,5/5