Wimbledon

Peli #58: Wimbledon

Kehittäjä: SIMS

Julkaisuvuosi: 1992

Peli on julkaistu lisäksi Master Systemille ja Mega Drivelle.

Urheilupeli, lajina tennis.

Samppanjaa, mansikoita, ruohokenttiä ja huippupelaajia minne vain katsot. Peli alkaa nopeasti ja tahti kiihtyy. Nyt on tilaisuutesi nousta huipulle tai syödä paskaa.

En voi väittää olleeni kovin innoissani, kun arpa osui taas urheilupeliin. Lajina tosin tällä kertaa tennis, joka on vanhana sulkapallodominoijana jossain määrin lähellä sydäntä, vaikka en olekaan koskaan saanut aikaiseksi tennistä opetella siinä määrin, että olisi päässyt pisteitä laskemaan. Tennishän sopii videopeliksi hyvin. Tennispelejä onkin toki melko paljon eri alustoille, mutta edustus kalpenee kuitenkin monille muille lajeille. Baseball esimerkiksi sen sijaan ei sovi lainkaan videopeliksi tai viihteeksi ylipäätään. Kuitenkin joka ikiselle konsolille tuntuu olevan joka toiselta pelitalolta oma baseball-pelisarjansa.

Hard-niminen alusta.

Clay-niminen alusta.

Graafisesti ihan jees peli, mutta yksi kenttätyyppi on melkoinen silmät sulattava oksennus. Vähät musat on hyvät ja ääniefektit ihan jees, mutta ääniefektien äänenvoimakkuus vaimenee häiritsevästi aina välillä. Se on yllättävän ärsyttävää, kun vastustajan roikun havaitsee nopeiten aina äänestä.

No niin. Tennis on se peli, jossa 2-4 pelaajaa hutkii palloa verkon yli mailoilla. Syöttöjen on osuttava vastapuolen syöttöruutuun ja sen jälkeen pallon on jokaisella lyönnillä osuttava vastapuolella kentälle. Palloa saa lyödä joko suoraan ilmasta tai sitten vielä yhden pompun jälkeen. Matsi koostuu 1-3 erästä (set), joka koostuu kuudesta pelistä (game), jonka voittaa ensimmäisenä neljä syöttöä voittanut pelaaja. Tenniksessähän pisteet menevät silleen oudosti 0 -> 15 -> 30 -> 40 -> voitto. Jos pelaajat ovat tasoissa 40 pisteessä, kutsutaan tilannetta ninellä deuce. Deuce-syötön voittanut saa pisteekseen A ja jos sama pelaaja voittaa seuraavankin syötön, voittaa hän tämän gamen. Jos taas möhlii tuon A-syötön, palataan takaisin deuce-tilanteeseen. Pitää siis saada kahden pisteen ero voittaakseen. Syöttövuoro pysyy samalla pelaajalla läpi koko gamen. Setin voittoon tarvitaan myös kahden pisteen erotus. Jos setissä edetään 6-6 -tilanteeseen, käydään tämän pelin tour modessa tiebreaker -erä, jossa syöttövuoro vaihtuu.

Pelin aikana ykkösestä tekee matalan lyönnin ja kakkosesta korkeamman roikun. Ristiohjaimella voidaan säätää lyöntiin etu- tai takakierrettä ja smashin suuntaan vasemmalle tai oikealle 

Silmäni! Silmäni! Lawn-niminen alusta.

Tässä pelissä on mahdollisuus pelata yksittäinen matsi tai lähteä kisaamaan turnauksissa. Tätä voi pelata myös Gear-to-Gear -kaapelilla kaksinpelinä.

Palkintojenjakotilaisuus on juhlallinen ja näyttävä.

Tour mode koostuu neljästä turnauksesta: Amerikka, Australia, Ranska ja Wimbledon. Kussakin turnauksessa pitää voittaa kolme matsia pystin saadakseen. Turnauksen alussa luodaan hahmo, jolle saa laittaa 15 pistettä nopeuteen, voimaan ja taitoon. Itse laitoin kaikkiin tasaisesti. Kaksi ensimmäistä turnausta oli todella helppoja. Kunhan heilutteli mailaa ja keräsi pisteet. Jokaisen voitetun turnauksen jälkeen sai laittaa uudet 15 pistettä eri statseihin. Kaksi ensimmäistä turnausta pelataan kovalla alustalla, kolmas savella ja viimeinen nurmella. En oikein tiedä mitä eroa näillä on muuta kuin, että savi oli ruskeaa ja nurmikko silmät sulattavaa viherpistemössöä. Vaikein turnaus oli toiseksi viimeinen. Sen voittamiseen meni niin kauan, että opin viimeisen matsin salasanankin ulkoa. Vähitellen keksin, että tietokonevastus ei oikein pärjännyt takakierteisille roikuille, jos niillä vastasi kaikkeen. Tämä antoi myös hyvin aikaa oman lyönnin jälkeen palata kentän keskelle. Viimeisen turnauksen finaalissa tämä ei toiminut enää ollenlaan, kun vastus iski melkein kaikki roikut täysillä suoraan kenttään. Tuossa ratkaisuksi tulikin aikalailla jatkuvasti tyki syötöstä lähtien matalia laakapalloja. Voitto tulikin lopulta 6-0 toisella yrityksellä, eli paljon helpommin kuin Ranskan finaalissa.

Olen mestari.

Wimbledon on hyvä tennispeli, joka vei varsin hyvin mukanaan ja kaksinpelinäkin varsin jees! Tykkäsin yllättävänkin paljon, mutta lopulta tämä on kuitenkin vain aika simppeli tennispeli, jonka pariin yksinpelinä ei liene oikein mitään syytä, mutta kaksinpeliä varmaan voisi vielä pelailla.

3,5/5