Solitaire Funpak
Peli #55: Solitaire Funpak
Tässä Interplayn (tunnettu muun muassa Fallouteista) julkaisemassa unipillerissä saa valita vapaasti 12 erilaisesta pasianssivariaatiosta. Itsehän en aiemmin osannut nimetä kuin Windows XP:ltä tutun Spider-pasianssin. Pasianssia kutsuin pasianssiksi, vaikka ilmeisesti sen yleisimmän pasianssin nimi onkin Klondike. Grafiikat on rumat. Kauheasti tässä ei edes tarvittaisi hienoja visuaalisia esityksiä, mutta tässä on ne vähätkin sössitty. Pata ja risti nimittäin on lähes samannäköisiä. Mietin, että miksei ristiä ole tehty vaan kahdella viivalla krusifiksin tyyliin, mutta sitten hoksasin, että pelikorttimaa risti onkin englanniksi clubs eli nuijat, eli eiväthän ne anglomaailman ressukat tajuaisi lainkaan siitä krusifiksista mitään. Lisäksi joissain peleissä, kun on paljon kortteja päällekkäin, on valitsin jotenkin todella epälooginen ja pitääkin olla silmämääräisesti pykälän alempana kuin haluamansa kortti. Pitkät, ruudun alareunan yli menevät pinot ovat myös hämmentäviä, koska kun scrollaa alaspäin, muuttuu alimpana näytettävä kortti, mutta se ei välttämättä olekaan se alimpana oleva kortti. Helvetin hankalaa. Musiikkeja on kaksi erilaista. Ne on ihan ok, mutta äänettömällähän tällaista peliä pelataan.
Kaikissa peleissä on yksittäin pelattuna kesken pelin mahdollisuus aloittaa uusi peli uudella jaetulla kädellä tai aloittaa samalla jaolla uusiksi. Yksittäin pelattuna voi myös kumota virheellisen siirron. Kuulostaako jo siltä, että kaikki pasianssipelit menee maaliin näillä eväillä? Huolu pois! Kumoamista voi tehdä vain yhden siirron verran! Eli jos olet vetänyt pelitilanteen sellaiseksi, ettet voi kentällä tehdä mitään ja käännät täyttöpakasta kortin, joka ei sovi minnekään, niin voit palata kumoamisella siihen tilanteeseen, kun et voinut tehdä kentällä mitään ja täyttöpakasta tulee kortti, joka ei sovi minnekään!
Jottei tästä arviosta tulisi liian lyhyt, vaan aivan liian pitkä, niin oksennan nyt hieman tekstiä kyberavaruuteen jokaisesta eri pasianssista. Pasianssit yleisesti ottaen ovat yhden pelaajan korttipelejä, joissa pääasiallinen strategia on aloittaa alusta niin monta kertaa, että kohdalle osuu sellainen sekoitus, jonka jaolla peli on voitettavissa. Näitä kutsutaankin englanniksi myös nimellä patience - kärsivällisyys. Pasianssin eri variaatioissa voiton todennäköisyys vaihtelee paljon ja variaation eri sääntömuodoilla voi olla vielä isoja vaikutuksia voittomahdollisuuksiin.
Klondike
Klondike on se kaikkien tuntema peruspasianssi. Tavoitteena on saada kasattua kortit maittain ässästä (1) ylöspäin kuninkaaseen asti neljään pinoon pöydän ylälaidassa. Aluksi kortit on jaettu pöydälle seitsemään pinoon, joissa vasemmanpuoleisessa on aluksi vain yksi kortti ja oikeanpuoleisessa seitsemän. Vain pinon päällimäinen kortti on aluksi näkyvillä. Kortteja siirretään pinosta toiseen niin, että eri väriä ja arvoltaan yhden alempi kortti voidaan asettaa pinossa päällimmäisenä olevan kortin päälle. Pöydällä mennään siis suuresta pieneen vuorovärein ja pöydän yläreunan tavoitepinoissa pienestä suureen maittain. Kuninkaan voi siirtää pöydällä ainoastaan tyhjään kohtaan, eli sellaiseen, josta on saanut koko pinon joko tyhjennettä tavoitepinoihin tai toisten pinojen jatkeeksi. Kortit, jotka eivät tulleet jaetuksi pöydälle aluksi muodostavat nostopakan, josta säännöistä riippuen käännetään kerrallaan joko kolme (vaikeampi) tai yksi (helpompi) kortti näkyviin ja noston päällimmäisen kortin voi pelata pöydälle tai tavoitepinoihin, jos mahdollista.
Klondike on klassikkopeli, jota kaikki ainakin ennen vuotta 2000 syntyneet ovat pelanneet vähintään Windows-käyttöjärjestelmän mukana tulleena pelinä. Tämä on eittämättä se mukavin ja tasapainoisin pasianssi, jossa joka jaolla on varsin hyvät mahdollisuudet voittaa, mutta pelin saa kuitenkin aika helposti myös jumiin. Tämä on varmasti syy sille, miksi tämä on varmaan kaikille tuttu pasianssipeli ja kaikki muut ovat sellaisia, ettei suurin osa ole varmaan koskaan niistä kuullutkaan ja netistäkin löytyy juuri ja juuri säännöt. Tämän pasianssin olen voittanut.
Tripeaks
Tripeaksissa 18 korttia on jaettu pöydälle niin, että korteista muodostuu kolme kuudesta kortista koostuvaa "vuorenhuippua" niin, että päällimmäiset kortit ovat kuvapuoli ylöspäin ja loput kuvapuoli alaspäin. Loput kortit jätetään pakkaan, josta käännetään yksi kortti. Tavoitteena on pelata vuoresta kortteja pakasta käännetyn kortin päälle niin, että siihen pelataan aina yhtä pienempää tai suurempaa korttia maasta välittämättä. Eli jos näkyvillä vuoressa on vaikka kortit 2, 5, 3, 4, 6, 5, 6, 7, 8, 9 ja pakasta tulee esiin vaikkapa 3, voidaan nuo näkyvillä olevat kortit lätkiä pakan päälle vaikka järjestyksessä 2-3-4-5-6-5-6-7-8-9 ja toki tälleen jatkaa vielä eteenpäinkin mahdollisuuksien mukaan sitä mukaa, kun kortteja vuoresta paljastuu. Jos pinoon ei voi pelata vuoresta mitään, käännetään uusi kortti nostopakasta ja yritetään uudelleen. Nostopakan voi käydä läpi kerran, ja jos ei onnistu koko vuorta hävittämään, niin se on game over.
Tripeaks on ehkä Klondiken ohessa mukavimpia tämän pelin pasiansseja. Meno on yksinkertaista ja nopeaa, mutta peli kyllä jää loppumetreillä helposti jumiin. Tätä on kuitenkin mukava yrittää uudelleen ja uudelleen, koska tässä on aika nopeasti järkeiltynä se, että voiko mitään siirtoa enää tehdä. Wikipedia tiesi tästä pasianssista kertoa, että tämä on kehitetty niinkin myöhään kuin 1989 ja tämä on ollut mukana jossain Windowsin pasianssisetissä, ja on sitä kautta nauttinut jonkinasteista suosiota aikanaan. Suurin osa näistä muista pasiansseista on sellaisia, ettei keksijä ja keksimisvuosi ole jäljitettävissä. Tämän pasianssin olen voittanut.
Pyramid
Pyramidissa 28 korttia jaetaan pöydälle kolmiomuodostelmaan kuvapuolet ylöspäin. Tavoitteena on saada koko pyramidi hävitettyä poistopakkaan. Tämä tapahtuu näkyvissä päällimmäisenä olevia kortteja ja nostopakan kortteja parittamalla niin, että parin summaksi tulee 13. Kuninkaat eivät tarvitse paria, vaan ne menevät poistopakkaa heti, kunhan ne on saatu muiden korttien alta kaivettua. Päällä olevia kortteja voi joissain tapauksissa parittaa välittömästi niiden alla oleviin kortteihin, jos ne eivät ole minkään muun kortin alla. Nostopakan saa käydä kerran läpi ja korttien loputtua se on game over, jos ei pöydällä olevat kortit yhdisty.
Tämä on aika mälsä peli, jossa aika nopeasti voi jo todeta pelin olevan voittamattomissa, jos näkee pinossa myöhemmin olevan tulossa vaikka kaksi kakkosta ja onnistut vetämään nostopakasta kaikki jätkät heti pelin alussa. Tätä pasianssia en ole voittanut.
Cruel
Julmassa pasianssissa ässät on laitettu erilleen ja loput korttipakasta on jaettu 12 neljästä kortista koostuvaan pinoon. Tavoitteena tässäkin on saada järjestettyä kortit maittain samaan pinoon pienimmästä suurimpaan ylhäällä olevien ässien päälle. Pöydällä kortteja voi siirtää pinosta toiseen samaa maata olevan yhtä suuremman kortin päälle. Ylhäällä siis tässäkin kerätään pinoja pieninmästä suurimpaan ja pöydällä toiseen suuntaan. Halutessaan pelaaja voi jakaa kortit uudelleen, jolloin pöydän pinot jakautuvat uusiksi. Kortteja ei sekoiteta, vaan pinot kasataan päällekkäin järjestyksessä ja jaetaan tästä uudelleen enintään 12 neljän kortin pinoon. Peli päättyy häviöön, jos pelaaja ei uuden jaon jälkeen voi enää tehdä mitään siirtoja.
Cruel oli sinänsä ihan mielenkiintoinen pasianssi, koska tässä on jonkin verran taktikoimisen varaa siinä, kuinka paljon kortteja siirtelee ennen uutta jakoa ja uuden jaon jälkeen tulevat pinot ovat ennalta päätettävissä, jos on ollut tarkkana. Turhauttavaa tästäkin tekee kyllä se, miten helposti tämä menee viime metreillä jumiin. Tämän pasianssin olen kuitenkin voittanut.
Freecell
Vapaakenttä on myös Windowsin peruspeleistä tuttu peli! En tienny, että sekin on pasianssi, koska Pasianssi on pasianssi ja Vapaakenttä on Vapaakenttä, mutta Vapaakenttä onkin myös pasianssi. Tämä on sellainen peli, jota tuli lapsena varmaan lähinnä näpyteltyä hiirellä satunnaisesti ymmärtämättä yhtään, että mitä tässä tapahtuu. Ohjeita jaksanut lukea. Nyt oli luettava. Niin kuin niin monissa muissakin pasiansseissa, on Vapaakentässäkin tarkoitus saada ässät oikealla ylhäällä oleviin kenttiin ja sitten maittain rakentaa niiden päälle pinoa pienimmästä suurimpaan korttiin. Kaikki kortit ovat koko ajan naama ylöspäin. Pöydällä kortteja voi siirrellä Klondiken tapaan vaihtuvin värein yhtä suurempien korttien päälle. Vapaakentän erikoisuutena on kuitenkin vasemmalla ylhäällä olevat neljä, noh, vapaata kenttää, jonne minkä tahansa kortin voi siirtää odottamaan pelaamistaan.
Vapaakenttä on ihan mukava pasianssipeli. Nuo neljä vapaata kenttää antaa aika paljon joustoa niin, että nähdäkseni kärsivällinen ja suunnitelmallinen pelaaja voi aika hyvällä todennäköisyydellä päästä pelin läpi, jos ei heti alussa jotain pahasti sössi. Toki tämä on aika toivottoman tuntuista, jos näkee heti, että kaikki ässät on pinon pohjimmaisina. Tämän pasianssin voitin.
Golf
Golf on se miljonäärien pallopeli. Sitä en tiedä mitä tekemistä tällä pelillä on golfin kanssa. Tämä on käytännössä Tripeaks, mutta vaikeampi versio. Periaate on sama, eli pöydällä olevia kortteja pelataan nostopakasta nostetun kortin päälle aina yhden pienempää tai yhden suurempaa korttia. Vaikeamman tästä pelistä tekee se, että pöydällä on enemmän kortteja, joten nostopakassa taas vuorostaan on vähemmän kortteja. Lisäksi tässä on oletuksena sellainen sääntö, että kuninkaan päälle ei voi laittaa mitään korttia. Harjoituspelissä voi valita myös, että kuninkaan päälle voi pelata, mutta turnausmoodissa kuninkaan kohdalla on otettava vaan uusi kortti nostopakasta.
Tässä huomaa selkeästi sen, että voittomahdollisuudet ovat alhaisemmat kuin TriPeaksissa. Sitä myöten tätä ei ole myöskään niin hauska pelata, koska peli menee vähän liiankin nopeasti jumiin. Tätä pasianssia en lukuisista yrityksistä huolimatta voittanut kertaakaan.
Canfield
"Canfield (US) or Demon (UK) is a patience or solitaire card game with a very low probability of winning." Ihanaa! Juuri tällaista toivoinkin lukevani, kun aloin opetella tämän sääntöjä. Tässä on tarkoitus saada maittain kortit pienimmästä suurimpaan samanlaisiin kenttiin kuin jo niin monessa muussa pasianssissa. Tässä on kuitenkin sellainen juttu, että (vaikka kuvakaappauksesta muuta voisi ymmärtää), niin tässä heti alussa arvotaan ensimmäisen tuollaisen tavoitepinon ensimmäinen kortti, joka voi siis olla mikä vaan kortti. Tässä siis ei lähdetä automaattisesti kasaamaan ässän päälle suurempaa, vaan aloituskortti voi olla esimerkiksi kymppi, johon sitten lähdetään hakemaan saman maan jätkää päälle ja kuninkaan jälkeen rullataan ässään ja siitä jatketaan taas suurempaa korttia ysiin asti. Muiden maiden tavoitepinot voi aloittaa sitten vaan myös kympillä. Pödällä olevat kortit taas käyttäytyy ihan samalla lailla kuin vaikkapa Klondikessa ja nostopinosta saa lisää paskaa housuun. Nostopakan alla on yksi pino vielä, josta on aina yksi kortti kerrallaan näkyvissä ja sen voi joko pelata sopivaan pinoon tai siirtää tyhjään kohtaan, jos joku pino on saatu hävitettyä.
Aces Up
Tässä pasianssissa tavoitteena on hävittää kaikki kortit niin, että lopuksi jäisi pöydälle vain neljä ässää. Aluksi jaetaan pakasta neljä korttia kuvapuoli ylöspäin. Jos päällimmäisenä on kaksi tai useampi kortti samaa maata, niin samaa maata olevat kortit voidaan hävittää niin, että vain arvoltaan suurin kortti jää pöydälle. Sitten kun nämä toimet on tehty, otetaan nostopakasta uudet neljä korttia entisten päälle ja toistetaan. Ässä on tässä suurin kortti. Jos joku pino tyhjenee, voi tyhjän pinon paikalle siirtää minkä tahansa kortin.
Scorpion
Rajussa skorpioonipasianssissa pakka on jaettu seitsemään seitsemän kortin pinoihin, joista kolme on kokonaan näkyvissä ja neljässä kolme lainta korttia on kuvapuoli alaspäin. Pelin tarkoituksena on saada kaikki kortit järjestettyä pöydälle maittain pinoihin suurimmasta pienimpään. Näkyvillä olevien korttien päälle voi pelata vain samaa maata yhtä pienempää. Tämän pienemmän samaa maata olevan kortin ei kuitenkaan tarvitse olla pinonsa päällimmäisenä, vaan jos vaikkapa kuvakaappauksen tilannetta mietitään, niin käden alla olevan patanelosen alle pitäisi pelata patakolmonen. Sellainen löytyy oikealta katsottuna toisesta pinosta. Tuo patakolmonen voidaan tuolta siirtää käden alla olevan patanelosen alle, mutta samalla tulee kaikki patakolmosen alapuolella olevat kortit samalla. Ylhäällä poikittain olevat kolme piilokorttia otetaan jossain vaiheessa peliin mukaan ja ne tulevat kolmen vasemmanpuoleisen pinon päälle.
Tämä oli kiinnostava, mutta myös varsin turhauttava pasianssi. Isoja korttiläjiä on kiva siirrellä, mutta toisaalta tässä jäädään myös hyvin helposti jumiin ja sen jumin tajuamiseen menee aika kauan, koska tässä joutuu käymään niin monta korttipinoa läpi. Tässä myös oli paljon ongelmana sitä, että kun pinot venyy ruudun alareunan yli, niin oli todella vaikea enää ymmärtää, että mikä kortti siellä edes on päällimmäisenä.
Poker
Pokeripasianssi olikin jo vanha tuttu, koska olen aiemmin pelannut pelkästään tälle pasianssille omistetun kokonaisen pelin (Solitaire Poker). Tässä nostetaan kortteja pakasta ja kortin saa laittaa minne tahansa pöydällä, mutta sitä ei saa sen jälkeen enää siirtää. Tavoitteena on muodostaa mahdollisimman näyttäviä pokerikäsiä ja saada paljon pisteitä. Tässä ei siis varsinaisesti voi voittaa.
Stonewall
Kiviseinä on jälleen yksi pasianssi, jossa tavoitteena on saada maittain koottua kortit neljään pinoon ässästä ylöspäin. Kortit on jaettu pöydälle kuuteen pinoon, jossa joka toinen rivi on piilossa. Kortteja pelataan pöydälle värejä vuorotellen suuremmasta pienempään. Vasemmalla on staattinen nostoläjä, josta voi pelata minkä tahansa kortin.
Florentine
Vielä löytyi viimeinen pasianssipeli. Florentinessa kortit on jaettu ristimuodostelmaan ja yksi kortti on arvottu vasempaan ylänurkkaan. Tässä pelissä on samanlainen idea kuin Canfieldissä. Tavoitteena on siis saada kaikki saman maan kortit omiin pinoihinsa noihin nurkkakenttiin. Pinoamisen saa aloittaa vaan samanarvoisesta kortista, kuin joka oli vasempaan ylänurkkaan arvottu. Kuvakaappauksen tapauksessa pitäisi siis saada jokaisesta maasta seiskat nurkkiin ja sitten lähteä kasaamaan päälle suurempaa korttia. Keskelle voi siirtää minkä tahansa kortin, mutta keskikortin päälle ei voi pelata. Ylhäällä, alhaalla ja sivuilla oleviin pinoihin voi pelata pienempää korttia maasta riippumatta. Välillä musta kyllä tuntui, että voi pelata myös suurempaa korttia ja välillä tuntui, ettei mikään kortti kelpaa.
Turnaus
Turnausmoodissa voi itse säätää sääntöjä, kuten aikarajoja ja pelattavia pelejä. Ideana kuitenkin on, että pelataan valitut pelit tai kaikki pelit putkeen läpi tai häviöön asti ilman kumoamismahdollisuutta tai muita "helpotuksia" ja pisteet siirtyy pelistä toiseen. Itse sain 551 pistettä ja nimen ennätyslistalle, joka on luonnollisesti oletuksena tyhjä, eikä pelissä ole tallennusparistoa, eli ihan yhtä tyhjän kanssa koko lista. Jihuu!
Kommentit
Lähetä kommentti