Mega Man

Peli #56: Mega Man

Kehittäjä: Freestyle

Julkaisuvuosi: 1995

Usko tai älä, niin tämä peli on julkaistu vain Game Gearille!

U.S. Goldin julkaisema Freestylen Capcomin lisenssillä tekemä tasoloikkapeli Game Gearille.

Mega Man on varmaan kaikille tuttu? Näin ainakin tämän pelin ohjekirja aikalailla olettaa. Tarina on, että Mega Man on elävä legenda! Hän on taistellut Dr. Wilyä vastaan aikojen alusta (tai ainakin 1985 alkaen) ja hänen seikkailujaan on saatu jo yli vuosikymmenen ajan seurata konsolien ruuduilta ympäri maailman! Paitsi että ensimmäinen Mega Man julkaistiin vuonna 1987! Mutta mitäs pienistä! Tässä pelissä pääset kokemaan Mega Manin aiempien ristiretkien haastavimmat tasot ensimmäistä kertaa Game Gearilla! 

Kuten tuosta ohjekirjan tarinatiivistelmästä voi varmaankin jo ymmärtää, niin tämä ei tosiaankaan ole minkäänlainen "kanonisoitu" Mega Manin "tarinaa" edistävä peli, vaan ennemminkin vuotta aiemmin Mega Drivelle julkaistun Wily Warsin kaltainen, mutta suppeampi kokoelma aiempia Megishommia. Mutta siinä, missä Wily Wars sisältää remaket NESin kolmesta ensimmäisestä Mega Manista, niin tässä Game Gearin Mega Manissa on vain yhdistelty muutamia NESin Mega Manien 4 ja 5 kenttiä yhdeksi peliksi. Juuri tällaista Mega Mania ei siis ole julkaistu millekään muulle alustalle kuin Game Gearille.

Pelin alussa valittavat robottimasterit.

Graafisesti tämä on hyvän näköinen! Äänet eivät ole kovin erikoiset. Musiikit on otettu toki NESin Mega Maneista, mutta musiikkeja on vähän sekoitettu niin, että saattaa olla ns. väärän kentän musat välillä. Musiikit on noh, ihan ok. "Mitä helvettiä? Mega Maneissahan on erinomaiset musat?!" kuulen sinun kysyvän. Niin on, mutta valitettavasti Game Gearilla Mega Manien musiikit ei kuulosta kovin hyviltä. Niissä on selvästi yritetty mahdollisimman paljon saada alkuperäisen kaltaiset, mutta NESille tehty musiikki ei vaan oikein välttämättä toimi Game Gearilla ja kuulostaa lähinnä aika kömpelöltä verrattuna moniin muihin peleihin, joihin on tehty musiikit alunperin esimerkiksi Master Systemiä ajatellen. Noh, kuunteleehan noita silti, eikä tarvitse laittaa peliä äänettömälle. Ääniefektit on jotenkin vähän rojaltivapaan kuuloisia kilahduksia.

Jos on pelannut NESin Mega Maneja, niin tämä on hyvin tutun näköistä menoa.

Kentän lopussa on aina bossi.

Mega Man on actiontasoloikka. Ihan kuin NES-peleissä, joihin tämäkin peli pohjautuu, niin pelaaja saa vapaasti valita mihin kenttään menee, kentän päätteeksi tapellaan robottimasteria vastaan, ja jos pelaaja voittaa, niin Mega Man saa tämän robottimasterin aseen, joka yleensä kivipaperisakset-tyylisesti tekee isoa vahinkoa johonkin toiseen robottimasteriin. Pelissä on valittavana vaikeustasoina normal ja hard. En tiedä millaista eroa näillä on, pelasin nyt vain normalilla. Koska tämä on tosiaan sekoitus Mega Maneja 4 ja 5, niin tässä on mukana alunperin kolmosessa mukaan tullut liukuminen ja nelosessa mukaan tullut perusaseen, busterin, lataaminen. Tähän lataamiseen liittyykin sellainen nolo juttu, että en lukenut ohjekirjaa muutoin kuin tuon tarinan osalta kovin tarkkaan. Mä kokeilin aluksi kyllä, että voiko busteria ladata, mutta tulin päätelmään, että ei voi. Kyllä voi. Laukauksen ja latauksen alun välissä on vaan jotenkin vaivaannuttavan pitkä pätkä, ettei tapahdu mitään. Tajusin tämän latauksen mahdollisuuden sopivasti viimeisessä bossissa.

Pelin ehdottomasti vaikein hyppy. Tässä tuntui melkein pakolliselta käyttää R. Coilia. Muutenhan tämä peli ei kyllä kamalan vaikea ainakin normalilla ollut. Auttaa toki ehkä aika paljon se, että kaikki tämän pelin kentät olivat jo ennestään tuttuja, joskin vähän jo unohtuneita.

Alussa valittavana ovat Stone Man (MM5), Napalm Man (MM5), Bright Man (MM4) ja Star Man (MM5). Näistä jokaisen kentän jälkeen saa salasanan. Näiden jälkeen Päästään kaikkien Mega Manien tapaan Wilyn linnaan, joka tosin tässä koostuu kahdesta ylimääräisestä robottimasterista ja yhdestä Wilykentästä. Nämä Wilylinnan robottimasterit ovat Wave Man (MM5) ja Toad Man (MM4). Pelin viimeinen kenttä on vähän muusta pelistä poiketen ilmeisestikin Mega Man 2:sta tutun Quick Manin kenttä, mutta vaan ilman Quick Mania. Lopussa kohdataan Mega Man 5:stä tutun Wilyn yksi muoto, jonka jälkeen pelin on Mission Perfect! Se, miten tämä peli eroaa  NESin Mega Maneista on se, että tässä ei game overin jälkeen voi jatkaa samasta kentästä suoraan, vaan peliä joutuu jatkamaan salasanan syöttämällä. Tämä tarkoittaa sitä, että lopussa pitää Wave Man, Toad Man ja Wilykenttä päästä samoilla elämillä läpi.

Mega Man Game Gearilla ei ehkä ole kovinkaan erikoinen Mega Man. Tuskin tämän pelaamiselle NESin Mega Manien sijaan on muuta syytä kuin se, että sattuisi jotenkin olemaan tilanteessa, jossa omat oikeudet on jotenkin rajoitettu vain Game Gearin peluuseen. Tämä on kuitenkin oikein mainio Game Gearin peli mielestäni. Ainoa asia, joka tässä vähän harmittaa on se sama, joka on käytännössä ongelma melkein kaikissa kasibittisten käsikonsolien tasoloikkapeleissä, eli ruutu on pieni ja siitä syystä täytyy kotikonsolipelejä portatessa joko pienentää kaikkea melkoisesti, tai sitten on paljon etenemistä sokkona ja ruutu rullaa vähän ärsyttävästi mukana vaikkapa hypätessä. Mutta se on sellaista ja käsikonsolit ovat käsikonsoleita. Tässä pelissä tämä ei kauheasti edes haitannut, koska tässä ei oltu lähdetty Capcomin erinomaista lähdemateriaalia pahemmin muuttelemaan. Game Gearin Mega Man on yllättävän toimiva ja mukavasti pelattava portaus ottaen huomioon, että pelin on kehittänyt studio, jonka logo näyttää MS Paintilla tehdyltä graffitilta, ja josta ei löydy edes Wikipedian artikkelia.

Pelin loppuruutu näyttää siltä, kuin Wily läksyttäisi Mega Mania.

5/5 ja kiinnostaa oikeastaan kokeilla hardillakin vielä!