Desert Speedtrap Starring Road Runner and Wile E. Coyote

Peli #52: Desert Speedtrap Starring Road Runner and Wile E. Coyote

Kehittäjä: Probe Software

Julkaisuvuosi: 1993

Peli on julkaistu lisäksi Master Systemille

Looney Tunes -lisenssiin pohjautuva tasoloikintapeli.

Maantiekiitäjä on vapaamielinen vauhdista pitävä lintu, joka tykkää vetää kovaa vauhtia pitkin maanteitä ja joskus aina syödä siemeniä. Hän on nopein lintu maailmassa. Hän juoksee autoliikenteen ohi saaden autot näyttämään siltä kuin ne olisivat paikallaan. Kelju K. Kojootti taas on ylpeilee älykkyydellään, mutta on pahoillaan tyhjästä mahastaan. Kojootti haluaa syödä Maantiekiitäjän. Maantiekiitäjä tarvitsee pelaajan apua päästäkseen sinne minne ikinä onkaan menossa. Sellaisen tarinan ohjekirja eisttelee tällä kertaa.

Tässä onkin ennen tätä ollut paljon pelejä, jotka ovat olleet liikkeiltään kuin täi tervassa. Desert Speedtrapin ensivaikutelma onkin siksi erittäin hyvä! Peli liikkuu Game Gearin peliksi äärimmäisen sulavasti! Tuntuu melkein kuin Sonicia pelaisi! Grafiikat ovat aika minimalistiset, mutta asioista saa pääasiassa selvää aina silloin, kun pelintekijät eivät ole olleet täysiä ihmiskyrpiä. Tästä tuonnempana. Kenttien alussa ja lopussa olevat kuvat Kojootista eri vehkeillä ja lopuksi kiukuttelemassa Maantiekiitäjän menestyksestä on hienoja Game Gearin standardeilla. Musiikit on myös varsin miellyttävät ja sanoisin jopa, että pistetilastoruudun musa on varsin kovaa kamaa.

Kentän alussa nähdään aina etukäteen, että millaisella kulkuneuvolla Kelju K. Kojootti tulee pelaajan kimppuun.

Tässä kuvassa on kaikki pelin vittumaisimmat elementit: uhkapeliä siemenkulhon muodossa, jatkuvasti ruudun reunan takaa lentävät korppikotkat ja lihansyöjäkasvit.

Aletaas pelaamaan! Maantiekiitäjä kerää nopeasti itselleen täyden juoksuvauhdin! Ruutu on pieni, vauhtisokeus iskee, ei ole mahdollista nähdä kauas eteenpäin! Päin lentää korppikotka. Tapetaan se munapää hyppäämällä päälle! Korppi pudottaa jotain! Raketti! Maantiekiitäjä kulkee hetkellisesti vielä nopeammin! Aletaan juosta! Välittömästi päin lihansyöjäkasvia! Vieressä ryömii rapu, joka ampuu välillä roikkuja ammuksia. Tapetaan se! Sen päälle on lähes mahdotonta onnistua laskeutumaan, koska rakettipowerupin vaikutuksesta Maantiekiitäjä liikkuu niin nopeasti! Yksi energiapallo enää jäljellä! Vastaan tulee kulhollinen siemeniä! Siemet syödään painamalla 2-tyynyä! Ei onnistu! Pitää olla pikselilleen oikealla kohdalla! Nyt onnistuu! Mitä ihmettä! Räjähdys! Maantiekiitäjä on kuollut! Maantiekiitäjä näyttää kylttiä, jossa kertoo menneensä lounaalle! Voi vittu! Aloitetaan kenttä alusta! Aikaraja on tiukka! Onneksi aikaa saa lisää aina kaksi sekuntia keräämällä tähtiä! Hei mitä vittua? Viholliset ovat tulleet takaisin, mutta tähdet ja energiaa tuovat siemenkulhot eivät! Aika loppuu! Aloitetaan alusta!

Parempi tottua tähän näkyyn.

Alun suorituskykyihastuksen jälkeen joutui aika nopeasti toteamaan, että tässä taitaakin olla kyseessä melkoisen kamala peli. Tässä lienee kyseessä suora portaus Master Systemin pelistä ilman mitään sen ihmeempiä muokkauksia. Tämä tuppaa usein tarkoittamaan sitä, ettei pelaaja pienellä ruudulla kunnolla näe minne on menossa, eikä ehdi reagoimaan mihinkään mitä tuleman pitää. Mietin välillä, että tämä on varmaan vähän helpompi ja mukavampi pelattava Master Systemillä. No ehkä... Mutta toisaalta pelintekijät päättivät tehdä saman paskan kuin NESin Jurassic Parkin tekijät! Tässä pelissä on siis aika paljon kulhoja, joissa on siemeniä. Siemenet syömällä voi saada yhden pallon energiaa, kolme palloa energiaa tai sitten kulhossa voi olla pommi ja pelaaja menettää 1-2 kaksi palloa energiaa. Toisin sanoen, jos ei ole vielä kokeilun ja erehdyksen kautta oppinut, että missä on pommi ja missä ei, niin ellei energia ole todella vähissä, ei näiden kohdalle kannattaisi pysähtyä ollenkaan. Paitsi että Maantiekiitäjä ei osaa juosta näiden läpi, joten meno kyllä näiden kohdalle aina pysähtyy. Näistä saa aika usein myös checkpointeja, joista peli sitten jatkuu kuoleman jälkeen. Nämä ovat aika tärkeitä kerättäviä, koska kuten aiemmin sanoin, niin aikaraja on todella tiukka ja kentän alusta on vaikea ehtiä enää kuoleman jälkeen kentän loppuun, kun kaikki lisäaikaa antavat tähdet on jo kerätty, eivätkä ne tule takaisin.

Kelju K. Kojoottia harmittaa vietävästi.

Kentän loppupuolella Kelju K. Kojootti tulee aina kiusaamaan ties millä vehkeillä. Vaikein muoto on kentissä 4 ja 5 esiintyvä propellireppu-Kojootti, jota tuntuu olevan todella vaikea väistää. Näihin liittyy monesti ääniefekti, joka vähän etukäteen kertoo milloin Kojootti on hyökkäämässä. Pelissä on vaan myös sellainen juttu, että jos pelaaja ei hetkeen liiku, alkaa Maantiekiitäjä tööttäilemään tylsyyksissään ja tämän aikana ei tuota Kojootin ääniefektiä soiteta lainkaan. Joskus nämä kentät on myös sellaisia, että käytännössä pitää odottaa, että Kojootti tulee ruutuun ja sitten yli hyppäämällä edetään. Onnea tähän, jos oma ukko alkaa tööttäilemään. Saatana. Usein tässä on myös noita aiemmin mainittuja vihreitä lihansyöjäakasveja kätketty vihreän ruohon sekaan niin, että niitä on vaikea nähdä. Ne on myös usein pelaajan yläpuolella olevalla tasolla niin, ettei niitä näe ennen kuin hyppää. Hohhoijaa.

Pelissä on kolme vaikeustasoa. Oletuksena peli on normalilla. Katsoin netistä, että mitä eroa näillä on. Toiveeni oli, että peli olisi jotenkin esimerkiksi aikarajan puolesta helpompi easyllä. Selvisi sitten, että samaa paskaahan se on, mutta vaikeustason nosto lisää aina kaksi kenttää pelin loppuun. Itse pelasin nyt läpi normalilla, enkä todellakaan aio enää hardilla tähän peliin koskea. Minä en halua enää nähdä millaista kurapaskaa hardin taakse kätkeytyy.

Tämän pelin läpäisyyn meni tämän projektin viitekehys huomioiden varsin pitkään. Tämä selittyy osittain sillä, että omaa aikaani on mennyt pienestä tyttärestäni huolehtimiseen ja flippereiden peluuseen, mutta myös sillä, että peli oli niin vastenmielisen ja lannistavan tuntuinen, että aika monet junamatkatkin tuli mielummin ihan reilusti vaan juotua kaljaa ravintolavaunussa sen sijaan, että olisi tätä peliä jaksanut edes yrittää.

Nyt se on kuitenkin riittävän läpi ja siirryn eteenpäin elämässäni. Tämäkin on sellainen peli, että monelta osin sanoisin pelaavani Taz-Maniaakin mielummin. Tämä peli ei kuitenkaan näytä oksennukselta ja tunnu korvissa siltä, kuin joku työntäisi veistä tärykalvoihin, joten annan tälle pelille kuitenkin pisteiksi avokätiset 1/5.

Se on ohi. Kelju K. Kojootti on runnottu paskaksi. Todennäköisesti tämä siemenkulho sisältää pommin.

Niin... Katsoin netistä myös miten sen hardin loppukuvat eroavat normalin loppukuvista. Hardilla loppukuvissa on Maantiekiitäjän naama lähikuvassa ja ilotulitusta. Jippii.