The Simpsons: Bartman Meets Radioactive Man

Peli #48: The Simpsons: Bartman Meets Radioactive Man

Kehittäjä: Teeny Weeny Games

Julkaisuvuosi: 1994 (USA)

Peli on julkaistu lisäksi NESille.

Muistatko Simpsoneiden toisen tuotantokauden jakson 21 Three Men and a Comic Book? Siinä Bart Simpson vetää hupun päähän ja pukeutuu viittaan noin kolmeksi minuutiksi ja sanoo itseään supersankari Bartmaniksi päästäkseen ilmaiseksi sisään sarjakuvamessuille tai jotain sellaista. Tästä sitten peli, koska miksipä ei. Bartman esiintyi vissiin toisenkin kerran sarjassa kaudella 18 yli kymmenen vuotta tämän pelin julkaisun jälkeen.

Game Gearille on julkaistu samat Simpsonipelit kuin NESillekin, eli tämän lisäksi Bart vs. The World and Bart vs. The Space Mutants. Tämä Bartman on yleisesti ottaen tällä puolella Atlanttia vähemmän tunnettu, koska tämä on julkaistu sekä GG:lle, että NESille vain Yhdysvalloissa.

Bartin tulee pyrkiä kentän lopussa olevaan B:hen.

Eräänä yönä Springfieldissä on hiljaista. Bart lukee puumajassaan Radioactive Man -sarjakuvaa. Sarjakuvaa on enää yksi sivu jäljellä, mutta Radioaktiivista miestä ei näy missään. Mitä on tapahtunut? Äkisti Radioaktiivisen miehen apuri Fallout Boy ilmestyy puumajaan kertomaan, että Radioaktiivinen mies on vangittu ja hänen voimansa on viety. Jää Bartmanin tehtäväksi auttaa sarjakuvasankari pois vankeudesta.

Nämä tällaiset hypyt olivat kakkoskentän pahinta kuraa. Bartin pää osuu helposti yläpuolella olevaan putkeen ja sitten pudotaan alustan ohi kuolemaan.

Swamp Hag on upea ilmestys.

Peli on tasoloikka. Tässä on käytössä sama kamala pelimoottori kuin kaikissa muissakin kasibittisissä Simpsonien tasoloikissa. Toisesta napista hyppää ja toisesta ampuu. Hyppynappia pohjassa pitämällä Bart juoksee ja hyvällä ajoituksella voi tehdä vähän pidemmän hypyn. Tässä Game Gear -versiossa ei ainakaan ole sitä muiden pelien NES-versioista tuttua kamalaa A+B superhyppyä. GG:llä ykkönen hyppää ja kakkonen lyö. Bartman saa myös kentistä erikoisaseita, kuten silmälaserin ja hitaamman, vähempiammuksisen ja yleisesti ottaen silmälaseria huonomman jääsäteen. Ilman aseita Bart lyö, lyö toiseen suntaan ja tekee pyörähdyksen.

Grafiikat on ihan ok. Vaikka ne ovatkin aika pelkistetyt ja rumatkin, niin tässä kuitenkin päässiassa saa ihan hyvin selvää siitä, mikä on taustaa ja minkä päällä voi kävellä. Musiikit on varsin unohdettavaa pimputtelua.

Välillä uidaan. 

Peli on kamalan kankea. Tämä on sama peli kuin NESillä, mutta videoiden perusteella NES-versio liikkuu paljon sulavammin. Game Gearin versio on kuin katsoisi tervassa ryömivää muurahaista. Kaikki on hidasta ja kankeaa. Lyönnit ovat viittä vaille täysin turhia. Koska ruutu on pieni, korostuu pelin kamala kenttäsuunnittelu entisestään, kun ylös ja alas ei näe muuten kuin painamalla ylös tai alas. 

Kentät ovat kamalia. Ne ovat täynnä sokkohyppyjä ja odottelua. Pari ensimmäistä kenttää ovat kamalan pitkiä ja saavat anomaan armoa. Checkpointteja on harvassa. Kolmas kenttä on kammottava shoot 'em up -kenttä, joka kestää myös hieman liian kauan. Ensimmäisen maailman jälkeen kentät äkisti lyhenevätkin merkittävästi. Uintikentissä tuntuu melkein siltä kuin devaajat olisivat vain luovuttaneet. Pidin pitkään pelin toista kenttää huonoimpana ärsyttävien pudotusten vuoksi. Kuitenkin viimeinen varsinainen kenttä veikin ärsyttävällä ovisokkelollaan paskimman kentän palkinnon. Siinä kentässä näyttää monesti siltä, että pelaaja voisi hypätä tasolta toiselle. Koska devaajat halusivat pelaajan menevän kuitenkin paskan ovisokkelon läpi, on tässä päädytty jonkun takia siihen, että eri tasojen etäisyyden kasvattamisen sijaan pelaaja on päätetty tappaa väärään paikkaan hyppäämällä.

Pelin hauskin bossi Lava Man on vähän myös ärsyttävä, koska Game Gearin ruudulla koko bossia ei näe ellei ole kyykyssä.

Viimeinen bossi Brain-O the Magnificient on muuhun peliin täysin sopiva nollastrategian näpytystappelu.

Tämä peli oli aivan kamala. Tämä eroaa esimerkiksi Bart vs. The Space Mutantsista siinä, että tässä on kolme continuea. Elämiä myös saa aika reippaasti, etenkin bonuskentistä. Peli on kuitenkin niin kamalaa pelattavaa, että itse en pelannut kertaakaan game overiin saakka. Pelaaminen sen sijaan päättyi monesti kesken ensimmäisen continuen syvään inhon huokaisuun. Loppua kohden alkoi tuntua melkein siltä kuin olisi pelin panttivankina, kun ei olisi huvittanut enää lainkaan juoda tätä tervaa, mutta alkoi olla jo sen verran paljon peliä takana, ettei viitsisi enää välttämättä alusta aloittaa. Pelimekaniikoiltaan Bartmanin Game Gearin seikkailu on oikeastaan pitkälti samaa tasoa kuin Taz-Maniassa, mutta musiikit eivät raasta korvia aivan niin kamalasti. Ei tätäkään kyllä tee lainkaan mieli jatkossa pelata.

Luojan kiitos se on ohi.

1/5. Aivan hirveää tahmaa. Hyi.