Shaq Fu

Peli #50: Shaq Fu

Kehittäjä: Tiertex

Julkaisuvuosi: 1995

Peli on julkaistu lisäksi Mega Drivelle, SNESille ja monille muille alustoille.

Alunperin Delphine Softwaren kehittämän 2D tappelupelin Game Gear -portaus.

Shaquile O'Neal on menestyvä koripalloilija. Eräänä päivänä hän chillailee Tokion keskustassa ja päätyy antiikkikauppaan. Antiikkikauppias alkaa esitellä jotain taikaovea ja valittamaan kaapatusta lapsenlapsestaan. Shaq syöksyy heti taikaoven läpi toiseen maailmaan pelastamaan lapsenlapsi Nefua pahalta muumiopaholaiselta Settiltä.

Pikku-Shaq story moden kartalla.

Shaq Fun 16-bittiset versiot ovat tunnetusti parjattuja pelejä. Muistan Mega Driven versiota joskus pelanneeni ja se oli aika kauhea. Läpi se ei tainnut koskaan mennä. Näillä eväillä vähän kauhulla lähdinkin tätä pelaamaan. Tähän mennessä Game Gearin tappelupelit eivät pääosin ole kauheasti vakuuttaneet ja niissä on monesti tullut ristiohjainpeukalo hyvin kipeäksi useiden yritysten seurauksena. Tämä kuitenkin olikin yllättävän helppo läpäisy. Koko peli meni alusta loppuun normalilla yhden junamatkalla Hämeenlinnan ja Tikkurilan välillä.

Ookko Sett?

En. Olen vain kummitus.

Pelissä on story mode ja duel. Duelissa voi valita pelattavaksi minkä tahansa hahmon ja vastustajan. Story modessa taas pelataan Shaqilla. Nähdäkseni tässä ei ole kaksinpeliä linkkikaapelilla.

Story Modessa mennään pikku-Shaqilla pienellä kartalla, josta voi valita kerrallaan kolmesta eri vastustajasta. Sen enempää tekemistä kartalla ei ole, mutta onpahan nyt sellainen kuitenkin. Hahmoja tässä pelissä on vain kourallinen. Shaq, vanha sensei, miekkaukko, kissanainen, muumiopahis ja kummitusvelho. Näistä kaksi viimeistä joudutaan hakkaamaan kahdesti, koska jollain lailla peliä on saatava pidennettyä.

Shaq joutuu matkan aikana kohtaamaan myös itsensä. Paha Shaq on yhtä paha kuin hyvä Shaq hyvä, eli ei nyt ehkä niin kovin paha.

Peli on ihan hyvän näköinen Game Gearin peliksi. Hahmot liikkuu varsin vikkelästi ja ovat eläväisen näköisiä. Äänet sen sijaan on aikamoista käppää. Mega Drivellä tässä taisi jotain digitoitua ääntäkin olla, mutta tässä versiossa hahmot ovat ihan hiljaa.

Shaq osaa hypätä, kyykätä, lyödä ja potkia. Erikoisliikkeitä on, mutta miitä ei ohjekirja paljasta. Miksipä paljastaisi. Pari kertaa sain Shaqin heittämään jonkun projektiilin, mutta en tiedä miten sen tein. Alaspäin ja start tuo Shaqin ympärille jonkun suojakilven, jonka hyödyllisyys jäi vähän epäselväksi. Startia pohjassa pitämällä Shaq tekee turhan oloisia kärrynpyöriä. Aluksi otin kummitusvelhoukolta huolella turpaan. Sitten kuitenkin löytyi strategia, jolla oikeastaan kaikki vastukset kaatuu aika helposti. Hyppypotku + kyykkylyönti + kyykkylyönti + kyykkylyönti + kyykkylyönti+ potku jaloille ja toisto yleensä toimii. Välillä tosin vastukset sisuuntuu ja spämmää kymneniä kertoja putkeen erikoisiskuja, jotka tekee vahinkoa mihin kohtaan ruutua tahansa. Silloin ei paljon mitään mahda.

Muumioäijä Sett tykkää välillä spämmätä erikoisiskujaan.

Settin voittamisen jälkeen pelastettava lapsi vaan nopeasti ilmestyy, Sett sanoo don't mess with the best ja lopputekstit alkaa rullaamaan. Meinasi mennä junassa ihan ohi ilman kuvan nappaamista.

Tämä ei ollut niin huono peli kuin odotin. Aika hölmö ideahan tässä on pelille, mutta toisaalta tälle idealle koripalloilijan tappelupelistä voi ehkä vähän jo tässä vaiheessa elämää hymyillä. En kuitenkaan usko, että tätäkään Game Gearin tappelupeliä tarvitsisi jatkossa enää pelailla. Game Gearin tappelupeleistä tämä oli kyllä jokseenkin miellyttävämpi yksinpeli kuin reilulla pelillä täysin mahdoton Mortal Kombat,  mutta ei tarjoa niin paljoa vaihtelua kuin Fatal Fury Special. Sellainen aika keskiverto hajuton kokemus 

2,5/5