Iron Man X-O Manowar in Heavy Metal

Peli #49: Iron Man X-O Manowar in Heavy Metal

Kehittäjä: Realtime Associates Seattle

Julkaisuvuosi: 1996

Peli on julkaistu lisäksi esimerkiksi Sega Saturnille, PlayStationille, DOSille ja Game Boylle.

Marvelin ja Valiant Comicsin lisensseihin perustuva supersankaritoimintapeli.

Supersankarisarjakuvat ja leffat eivät ole millään lailla minun juttuni. Batman vielä menettelee, koska Batmanin supervoima on iso läjä rahaa, mutta aikalailla kaikki Marvelit ynnä muut hommat menee lähes yhtä kauas omista mielenkiinnon kohteista kuin amerikkalainen jalkapallo tai baseball. Iron Manista nyt olen aiemminkin kuullut, koska se taitaa olla tätä nykyä aika suurestikin markkinoitu franchise. X-O Manowarista sen sijaan en ole koskaan kuullutkaan. Pakko myöntää, että kun pelin arvoin ja nopeasti vain katsoin, että Manowar ja Heavy Metal samassa nimessä, niin toivoin pelin perustuvan siihen Manowar -nimiseen huumorimusiikkia soittavaan metalliorkesteriin. Noh... Aina ei voi voittaa. Etenkään kaikkia Game Gearin pelejä läpi kahlatessa.

Iron Manilla on musta tukka. Iron Man on paras.

X-O Manowar tiedostaa, lentää, ampuu ionipulssitykeillä, vaimentaa energioita iskareilla ja käyttää voiakenttää. Toisin sanoen X-O Manowar on turha hahmo.

Sen enempää näihin hahmoihin tutustumatta tämän pelin perusteella tiedän, että Iron Manin henkilöllisyys on salainen, hän on syntynyt Long Islandilla New Yorkissa ja hänellä on mustat hiukset. X-O Manowarista sen sijaan tiedän, että hän on pidempi kuin Iron Man, hän tiedostaa, osaa lentää ja on aseistettu ionipulssitykeillä, energiaiskunvaimentimilla ja voimakentällä. Näillä eväillä tulikin vähän yllätyksenä se, että X-O Manowar olikin näistä se paljon paskempi hahmo, kun Iron Man osaa tehdä ihan samat asiat.

X-O Manowar kohtaa peljättävän ulkoavaruuden hämähäkin.

Juoni tässä on, että ööh... Jotkut pahikset punovat juoniaan maapallon pään menoksi ja siihen liittyy joku pora ja joku kuutio. Vissiin myös avaruusoliot haluaa hakata kaikki ja saada takaisin vissiin X-O Manowarin asun tai jotain sinne päin. Käytännössä taitaa koko homma olla X-O Manowarin vika. Iron Man ja X-O Manowar joutuvat yhdistämään voimansa piestäkseen molemman sarjakuvauniversumin pahikset.

Audiovisuaalisesti tämä on ihan jees Game Gearin peliksi. Grafiikoista saa ihan riittävästi selvää ja äänet ei käy hermoille. Eri musiikkeja tässä nyt ei kauhean monensorttista ole, eikä mikään pelissä kuultu biisi kyllä mitenkään mieleen jäänyt. Tämä osa peliä ei kuitenkaan ole minkäänlainen rasite pelille.

Iron Man kamppailee peljättäviä itsensä kokoisia helikoptereita vastaan lentotasossa.

Itse pelaaminen sitten onkin tälle pelille suuri rasite. Hahmojen ohjaaminen on kamalan tahmeaa. Hahmot sinänsä pystyy tekemään monia juttuja, kuten kyykkimään, ampumaan kuuteen eri suuntaan, lentämään, ampumaan erikoisammuksia, tekemään erikoislyöntejä ja kytkemään päälle voimakilven. Tämän kaiken tekeminen vaan on kamalan työlään tuntuista, koska kaikki tuntuu tapahtuvan kamalalla viiveellä. Erityisesti itseä ärsytti se, miten tarkkaan harkiten tässä joutui painelemaan näppäimiä, jos halusi vaikkapa ampua kyykystä suoraan sen sijaan, että haluaa seistä paikallaan alaviistoon ampuen. Tai päinvastoin. Lentoon lähdetään painamalla hypyn aikana ylöspäin ja sekin tuntuu varsin työläältä. Pelkkä ylöspäin painallus tekee Iron Manilla kierrepotkun ja X-O Manowar lyö ylöspäin miekalla. Tämä onkin se asia, joka tekee X-O Manowarista umpipaskan hahmon. Pelissä on muutamia kohtia, joissa luulisi olevan juurikin hyötyä tuosta ylöspäin huidottavasta miekasta, mutta paskat sillä mitään tee missään vaiheessa oikeasti. Se ei tunnu tekevän yhtikäs mitään ylhäältä tuleville vihollisille. Iron Manin kierrepotku sen sijaan ei näytä suuntautuvan lainkaan ylöspäin, mutta niin vain se sinnekin osuu. Ainakin siis silloin, kun Iron Manin kasvot osoittavat vasemmalle. Oikealle katsoessa Iron Manikaan ei tunnu osuvan potkulla ylöspäin lainkaan. Voimakas lyönti tehdään painamalla ykköstä ja kakkosta samaan aikaan. Erikoisvahva ammus ammutaan painamalla samaan aikaan ylös + 1 +2 ja voimakenttä aktivoidaan alas + 1 + 2. Nämä onnistuvat milloin onnistuvat. Yleensä eivät onnistu ainakaan silloin kun pitäisi.

Plup plup plup. Välillä uidaan eli lennetään veden alla.

Hää hää. Vihollinen on tuhoontuomittu, koska hän ei voi tähdätä alemmas.

Kamalista kontrolleista huolimatta peli on pääosin aika helppo. Tässä saa joka kentän jälkeen salasanan, jolla voi jatkaa peliä siitä mihin jäi. Suurin osa kentistä on myös melkoisen läpihuutojuttuja. Vihollisiin yleensä aina löytyy joku paikka, josta niitä voi joko ampua toistuvasti ylä- tai alaviistosta niin, etteivät ne voi mitään muuta kuin ottaa aivan liian monta osumaa ennen kuolemaansa. Perusvihut taas aika helposti kellistetään ihan vain ampumalla toistuvasti kyykystä. Ne menevät pökerryksiin osumista hetkeksi ja sittenpä ne saavat taas luodista. Osa kentistä on vähän sokkeloisia, mutta yleensä kenttiin on ripoteltu erilaisia hajotettavia asioita, joiden perusteella voi vähän yrittää pysyä kärryillä, että missä on jo käynyt. Energiaa nyt on toki rajallisesti, mutta sitä saa aika hyvin myös vihollisilta takaisin. Lentämiseen ja erikoisammuksiin tarvittava energiamittari latautuu myös aika nopeasti. Suuri osa bosseista kaatuu aika nopeasti erikoisammuksilla. Suurin osa bosseista on vielä aika helppo juustottaa niin, että ampuu niitä kohti vaan toistuvasti tavallisilla ammuksilla, jolloin ne suojaavat. Tällä välin oma asemittari latautuu ja oikealla hetkellä voi antaa bossin laskea suojaukset ja ampua erikoisammuksella. Nämä juustot onkin bosseissa välttämättömiä, koska kontrollit ovat niin kankeaa kuraa, ettei tässä oikein voi antaa bosseille reilua tappelua. Muutama loppupään bossi vaati kuitenkin useita yrityksiä.

Poranteräbossi oli pelin vaikein. Sitä voi vahingoittaa vain silloin, kun se avaa sivunsa ja ampuu moniin suuntiin. Muutoin se käy alhaalla poraamassa ja silloin sankarin päähän putoaa kaksi kiveä, jotka maahan osuessaan lähtevät aina vierimään kohti vihollista. Kivet sai onneksi tuhottua Iron Manin kierrepotkulla, joka ei suuntaudu lainkaan ylöspäin. Se kuitenkin osuu yläpuolelta tuleviin kiviin jostain syystä vain, jos Iron Man katsoo vasemmalle. Miksipä ei.

Iron Man X-O Manowar in Heavy Metal on huono ja tympeä peli jo nimestä alkaen. Joissain lähteissä nimi on muodossa Iron Man AND X-O Manowar ym. ja joissain Iron Man / X-O Manowar ym. kun taas pelin kannessa ja alkuruudussa se on vain Iron Man X-O Manowar in Heavy Metal. Oikein vituttaa sanoa tuo nimi ääneen. Ja mikä ihmeen Heavy Metal? Metallia nyt ei peli ollut nähnytkään ja raskauskin kuvaa lähinnä pelikokemuksen mielekkyyttä. Todella tympeä ja mitäänsanomaton pelikokemus, jonka ainoa hyvä asia on se, että oli salasanat joka kentän jälkeen. Ilman niitä tämä olisi ollut kyllä yhtä helvettiä. Viime aikoina aika monet käppäiset lisenssipelit ovat saaneet minut ainakin hetkeksi aikaa kiinnostumaan lähdemateriaalista, mutta tämä on siihen selkeä poikkeus. Tämä ei ollut se teos, joka saa minut sukeltamaan pää edellä Marvelin universumiin tai tuon toisen firman mihinkään juttuihin.

Syvä huokaus ja Game Gear sammuksiin. Tätä ennen Iron Man lensi kohti ruutua.

1/5 Mitäänsanomattomampi kuin Bartman Meets Radioactive Man, mutta salasanojen vuoksi pakko antaa vähän paremmat pisteet kuin Tazeille.

Toivottavasti seuraavaksi osuisi joku vähän mielekkäämmän oloinen peli...