Predator 2

Peli #46: Predator 2

Kehittäjä: Teeny Weeny Games

Julkaisuvuosi: 1992

Peli on julkaistu lisäksi Mega Drivelle ja Master Systemille.

Vuonna 1990 julkaistuun Predator 2 -elokuvalisenssiin pohjautuva ammuskelupeli.

Los Angelesissa on vuonna 1997 tilanne riistäytynyt käsistä. Huumejengit myrkyttävät kansalaisia kemikaaleilla ja jengien välisen välienselvittelyn vuoksi kaupunki on kuin sotavyöhyke. LAPD lähettää luutnatti Michael Harriganin hoitamaan jengit pois päiväjärjestyksestä. Ohjekirja tietää kertoa, että Harrigan on saanut lukuisia nuhteita välineiden tuhoamisesta ja liiallisesta voimankäytöstä. Lisäksi hänen kerrotaan olevan altis väkivallalle, "pakko-oireinen" ja hänen aggressiotasonsa ovat 40% keskivertoa korkeammat. OK. Niin ja sitten on myös jotain avaruudesta tulleita predatoreja kaupungilla aiheuttamassa pahennusta. Turpaan niillekin.

Tajusin tätä pelatessa, että en ole koskaan tainnut nähdä Predator 2 -elokuvaa. Ykkösestäkään en oikeastaan muista muuta kuin sen, että Arska kehottaa siinä menemään helikopteriin. Varasin kirjastosta Predator -boksin, vaikka tämän pelin pelaamisen jälkeen toki sen tokan elokuvan katsominen lienee täysin turhaa, kun se on todennäköisesti ihan samanlainen kuin tämä peli. 

Suurin osa kentistä sijoittuu Los Angelesin kaduille.

Kyseessä on yläviistosta kuvattu ammuskelupeli. Ruutu rullaa koko ajan hitaasti vasemmalta oikealle ja pysähtyy, mikäli pelaaja jää vasempaan reunaan. Rikollisia tulee ruutuun sivuista ja ovista. Rikollisia voi ampua erilaisilla aseilla. Oletusaseena on pistooli loputtomilla ammuksilla. Harrigan vetää liipasimesta ihan kiitettävään tahtiin, kun vaan pitää ampumisnappia pohjassa. Lisäksi pelissä voi saada erilaisia aseita, kuten kolmeen eri suuntaan ampuvan haulikon, nopeasti tulittavan tehokkaan rynnäkkökiväärin, semitehokkaita ammuksia nopeasti vähän sikinsokin ampuvan scattergunin ja käsikranaatin. Nämä aseet ovat suureksi osaksi vähän turhan oloisia, mutta kranaatit ovat elintärkeitä katukentissä, koska ikkunoista viistoon ampuviin vihollisiin ei voi osua millään muulla aseella kuin kranaatilla. Viimeisessä kentässä saadaan lisäksi predatorien tappava frisbeease, joka tappaa predatorit yhdellä osumalla, mutta lentää helposti ohi. Ideana on siis mennä oikealle ja pysyä hengissä. Jokaisessa kentässä tulee pelastaa myös tietty määrä roistojen panttivangeiksi ottamia poliiseja. Joskus ruudulle tulee kolme pistettä, jotka ovat ruudun ulkopuolella olevan predatorin tähtäysjärjestelmä. Jos nämä lukittuu pelaajan, on se välitön kuolema. Predator saattaa myös surmata panttivankeja, jos niitä on ruudulla samaan aikaan kun tähtäin ilmestyy. Jos predator saa tapettua kolme panttivankia, joutuu kentän aloittamaan alusta.

Yksi bosseista on pakettiauto, jonka takaovista kierii tynnyreitä. Alaviistostapa tuonne luukkuun pystyy tulittamaan melko hyvin.

Grafiikat tässä on ihan ok ja musiikit ovat ainakin valikoissa ihan hyvät. Itse pelissä en oikein edes tiedä, että oliko musiikkia, koska jatkuva ammuskelu ja etenkin Harriganin vahingoittumisesta tuleva ärsyttävä ulina peittävät kaiken alleen. Tuo vahingoittumisesta tuleva ääni on sellainen, että se sai minut ihan irvistelemään vitutuksesta Game Gearin ääressä. Avopuolisoni jo huokaili, että enkö voi laittaa ääniä pois jos ne ärsyttävät minua niin kovasti. Sanoin, etten tietenkään voi, koska sitten en välttämättä muista osata kertoa uskollisille lukijoilleni siitä miten ne äänet minua ärsyttivätkään. Noh, se ulina kyllä ärsytti. Harrigan ottaa todella helposti vahinkoa, jos vaikka vihollinen kävelee päin, tai oma valtava hitbox osuu viemärinkannen alla olevan vihollisen valtavaan hitboxiin. Tavalliset viholliset myös kävelevät ahkerasti päin. Tuota ulinaa siis kuuluu ihan koko helvetin ajan. Minulla on toisinaan tapana ärsyyntyä pelaamistani peleistä hyvin paljon, mutta tämän kanssa tehtiin varmaan jonkinlainen nopeusennätys siinä, miten nopeasti v-käyrä ampaisi katosta läpi.

Predatorit vaanivat pelaajaa avaruusaluksessaan. Ne ovat noita vihreäruskeita otuksia.

Peli oli aluksi aika vaikean oloinen. Vihollisia tuntuu tulevan koko ajan päälle eikä niitä ehdi ampua ennen kuin energiat menee. Tämä yhdistettynä siihen, että joka ikisen viemäriluukkuun ja ikkunaan tulee vielä ukko ampumaan viistoon vasemmalle tai oikealle, niin aah. Peli kuitenkin helpottui huomattavasti, kun tajusi sen, että tässä kannattaa lähinnä juosta koko ajan ruudun oikeaa reunaa päin ja sitten ampua viemäri-ihmiste välittömästi niiden ilmestyessä. Sitten aina välillä pitää yrittää tulittaa takana juoksevat gangsterit kuoliaiksi. Kentissä tulee välillä vastaan ensiapulaukkuja, jotka ovat lisäelämiä ja sitten tulee vastaan myös suojaliivejä, jotka palauttavat energiat täysiin. Suojaliivejä on saatavilla onneksi aika runsaasti ja välillä tämä peli tuntuukin vähän typerältä kestävyysjuoksulta vaan liiviltä liiville. Näidenkin vuoksi kannattaa olla suurimmaksi osaksi oikeassa reunassa, koska sieltä ne liivitkin ruutuun putkahtavat. Ammuskelevat viholliset ovat predatoreja lukuun ottamatta aina paikallaan ja sinänsä helppo hoidella, mutta aseettomina perässä juoksevat viholliset ovat ärsyttäviä. Välillä niillä tuntuu olevan liiankin hyvä ja juustoinen tekoäly ja ne juoksevat kohti koko ajan 1-2 riviä pelaajaa alempana niin, ettei niihin voi osua. Joka kenttään viimeistä lukuun ottamatta saa onneksi salasanan. Jokaisen kentän lopussa on bossi. Ne ovat yleensä jotain vähän isompia aika villisti ampuvia vihollisia. Niihin tuntui yleensä olevan aina joku turvallinen kohta ruudussa, jossa voi seistä ilman huolta bossin osumista. Ongelmana bosseissa on kuitenkin tavalliset ruutuun satunnaisesti juoksevat viholliset. Teurastamokentän bossi oli ehdottomasti vaikein. Se oli sellainen teursastajaäijä, joka ilmestyi aina yhteen kolmesta oviaukosta ja heitti jonkun kranaatin tai vastaavan. Tila liikkua oli aika ahdas ja lisäksi ruudun yläreunoissa oli viistoon ampuvat viermäriukot. Tätä bossia manasin jo mahdottomaksi, mutta sittenpä se vain yhden kuolemani jälkeen tippuikin varsin nopeasti. Ilmeisesti bossien HP ei siis palaudu pelaajan kuoltua, vaikka taistelu näyttääkin näennäisesti alkavan aina alusta, kun uusi elämä alkaa. Tämä oli ihan mukavaa ja reilua designia, vaikka saattaa olla myös ohjelmointivirhe.

Lopussa Harrigan puhuu pyssylle. Ihan terve kaveri.

Predator 2 Game Gearilla on aika turhauttavaa soheltamista. Vaikeustaso ei sinänsä ihan kamala ollut, joskin helpon pelitavan opittua tämä tuntuu oikeastaan aika turhalta pelikokemukselta bosseja lukuunottamatta. Vihollisissa ja kentissä ei ole suuren suurta vaihtelua ja erikoisaseetkin tuntuu pääosin aika turhilta. Predatorithan olivat tässä pelissä ihan sivuosassa. Ennen viimeistä kenttää niitä tulee tavallisten huumegangsterien seassa noita tähtäinpisteitä lukuun ottamatta vain pari hassua tyyppiä. Viimeisessä kentässä taas ei muita vihollisia olekaan kuin predatoreja. Tuntuu, että tässä pelissä oli mennyt ehkä kaikki panokset suhteellisen yksityiskohtaisesti juonta selittävän ohjekirjan tekoon ja hyvän pelin suunnittelu oli siinä sivussa sittne unohtunut. 

2/5