Ariel the Little Mermaid

Peli #43: Ariel the Little Mermaid

Kehittäjä: BlueSky Software 

Julkaisuvuosi: 1992

Peli on julkaistu lisäksi Mega Drivelle ja Master Systemille. Master Systemin versio tosin on julkaistu vain Segaparatiisi Brasiliassa.

Tässä Gisnepin Pieni merenneito -lisenssiin perustuvassa pelissä ilkeä merinoita Ursula haluaa hallita merten valtakuntaa. Hän on muuttanut kaikki meriukot ja -akat polyypeiksi (eläintiede) ja ottanut kuningasperheen jäsenen (Ariel tai Triton) vaginkseen. Arielin (tai Tritonin) on selviydyttävä neljästä kamalasta labyrintistä, pelastettava polyypeiksi muutetut meri-ihmiset, piestävä kentän lopussa oleva bossi ja lopuski piestävä Ursula ja pelastettava vangittu perheenjäsen.

Peli ei ole kamalan komea, mutta grafiikoista saa kyllä pääpiirteittäin selvää. Hahmojen spritet eivät ole kovinkaan yksityiskohtaisia, mutta eipä siinä. Alkuruudun tunnari saa hymyn huulille ja siitä eteenpäin hymy vähitellen karisee.

Arielilla voi pelata jos haluaa.

Peljättävä luuranko antaa minulle painajaisia. Ihan kuin tämän laivanhylyn lukemattomat ahtaat käytävät, joissa jää koko ajan kiinni seinään.

Pelissä saa pelata joko Arielilla tai Tritonilla. Kenttiä on neljä. Hahmoilla on käytössään perusase ja vähän tehokkaampi kakkosase. Lisäksi apuna on kolme kalakaveria: Pärsky raivaa tieltä kiviä, Sebastian ilmeisesti peljättelee vihollisia pois ja Pieni Merenneito -universumiin kuulumaton Digger Fish voi kaivaa esiin aarteita löysästä hiekasta. Vaikeustasoja on kolme. Vaikeustaso vaiktutaa siihen paljonko on rahaa alussa ja paljonko noita kalakavereita on käytettävissä. Lisäksi helpoimmalla vaikeustasolla viimeisen polyypin löydettyä teleportataan suoraan bossiin, kun taas vaikeammilla vaikeustasoilla. Ohjekirja sanoo, että vaikeimmalla vaikeustasolla pelaajan on löydettävä bossi itse ja normaalilla vaikeustasolla pelaajan on löydettävä bossin luo itse, mutta voi käyttää apuna karttaa. Minähän en tietenkään lukenut ohjekirjaa riittävän tarkasti ennen pelin aloittamista, niin minulta meni normalilla pelatessa täysin ohi se, että miten sitä karttaa olisi voinut katsoa.

Lokin kaupasta voi ostaa lisäelämiä, avaimia aarrearkkuihin, erikoisaseita ja kalakavereita.

Pelin kontrollit ovat vähän kuin Ecco the Dolphinissa, jossa myös sukellellaan meren syvyyksissä. Paitsi että tämä peli toimii todella huonosti. Hahmo ui kuin tervassa ja kääntyminen on vaikeaa. Hahmo jää jatkuvasti kiinni seiniin ja auta armias, jos joku vihollinen pääsee lähellesi, niin olet pulassa. Liikkuminen ja ampumaan kääntyminen ahtaissa tiloissa on varsin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Luonnollisesti pelin pausettaminen tuo viholliset myös aina takaisin. Peli ei nyt kuitenkaan ole kamalan vaikea, päinvastoin. Ainakin normalilla elämiä on melko reippaasti ja game overin jälkeen voi jatkaa peliä samasta kentästä tai jopa samasta bossista. Kartan löytäminen olisi helpottanut tätä peliä vielä entisestään, mutta eipä noita meri-ihmisiä ollut niin vaikea löytää ilmankaan, koska sokkeloiset kentät ovat kuitenkin aika pieniä. Kun energia loppuu, ei näytetä mitään kuolinanimaatiota tai joudu minnekään takaisinpäin. Ainoa ero on, että energiamittari täyttyy ja elämiä on yksi vähemmän. Bossit ovat pääosin paikallaan ja tulittavat silmittömästi. Koska liikkuminen on vaikeaa ja ikävää, on pelaajan paras strategia olla itsekin paikallaan ja tulittaa silmittömästi. Jos pelaajalla on tarpeeksi energiaa ja elämiä, kuolee bossi. Jos pelaajalle tulee game over, voi peliä jatkaa bossista ja tuossa vaiheessa on tarpeeksi elämiä bossin tappamiseksi.

Ursula passiivisena tulittamassa paikoillaan.

Jihuu.

Kerrassaan kyllä ankea peli tämä. Sen verran, mitä katsoi vähän videota pelin Mega Drive -versiosta, niin se vaikuttaa sinänsä ihan sulavalta ja kivan oloiselta. Tämä Game Gearin versio sen sijaan on vain hitaasti toimivaa kamalaa puuroa, jonka läpäisy on kuitenkin yhtä helppoa kuin aamupuuron pakkosyöminen letkuruokinnassa. 1/5. Oikeastaan pelaan aiemmin 0,5 pistettä saanutta Taz-Maniaakin paljon mielummin kuin tätä, mutta tämä ansaitsee ehkä puoli pistettä enemmän siitä, ettei tämä raiskaa tärykalvoja jatkuvalla kakofonialla.