Prince of Persia

Peli #41: Prince of Persia

Kehittäjä: Domark

Julkaisuvuosi: 1992

Peli on julkaistu Game Gearin lisäksi vaikka mille alustoille. Game Gearin ja Master Systemin versiot ovat sama peli.

Prince of Persia lienee lähes kaikille jollain tapaa tuttu peli. Kyseessä on alunperin 1989 Apple II:lle julkaistu niin sanottu cinematic platformer, jossa siis yleisesti ottaen pyrkimys on luoda tasoloikintaa realistisin liikkein. Tämä on hieno tapa sanoa käytännössä se, että kontrollit ovat jäykät ja pelaaminen vaikeahkoa.

Muinaisen Persian (Iran) hyvä ja mukava sulttaani on sotaretkeillä jossain ulkomailla (varmasti on hyvä ja mukava tyyppi sielläkin) ja Persian johtoon on jätetty ilkeä visiiri Jaffar. Eräänä päivänä pahaa-aavistamaton turistiseikkailija harhailee Persiaan ja sulttaanin tytär ottaa ja rakastuu tähän turistiin. Jafarille tämä ei käy, koska avioliitto voisi lopettaa hänen tyrannimaisen varahalltisijan kautensa kuin seinään. Jafar vangitsee seikkailijan tyrmään ja antaa prinsessalle 60 minuuttia aikaa joko päättää mennä Jafarin kanssa naimisiin tai kuolla. En tiedä miten hän ajatteli koko muun hovin suhtautuvan siihen, jos hän murhaa prinsessan, mutta noh.

Prinssi seipäässä.

Prinssi pahassa pinteessä.

Prince of Persiassa olisi siis tarkoitus päästä 60 minuutin aikarajan sisällä tyrmästä prinsessan luo. Elämiä on loputtomasti, mutta aika juoksee koko ajan. Tässä versiossa saa joka kenttään salasanan, joka pitää kirjaa myös pelaajan saamista energialisistä ja jäljellä olevasta ajasta. Tämähän vesittää tuon aikarajasysteemin aivan täysin, koska käytännössä olisi aina parempi vain kuoleman jälkeen syöttää salasana uusiksi sen sijaan, että käyttäisi continueja, jolloin aika kuluu kuitenkin koko ajan. Alkuperäisessä tietokoneversiossa ei vissiin mitään salasanoja ole, joten siinä tietyllä tavalla tuo aikaraja käy paremmin järkeen.

Prinssi vailla aikaa.

Kuten aiemmin mainitusta ehkä saattaa jo päätellä, niin tämä on ajoittain aika hankala peli, koska hahmon ohjaaminen on varsin vaikeaa. Hahmo juoksee ristiohjaimesta, hiipii jos pitää ykköstä pohjassa ja hyppää kakkosesta. Hyppy toimii sillä tavalla, että paikallaan seisoessa kun pitää kakkosta pohjassa ja sitten painaa ristiohjainta johonkin suuntaan, niin hahmo tekee siihen suuntaan loikan. Juoksusta tehtävä pitkä hyppy taas tehdään niin, että juoksun aikana painetaan kakkonen pohjaan ja toivotaan, että hahmo on juossut tarpeeksi ja ehtii hypätä ennen reunaa ja yleensä reunan alla odottavaa kuolemaa. Ylöspäin painamalla hahmo kiipeää yläpuolella olevalle tasolle, mutta vain ollessaan oikeassa kohdassa ja naama oikeaan suuntaan. Tämä peli onkin aika paljon vain paikallaan kääntyilyä ja toiveikasta hivuttautumista oikeaan kohtaan kielekkeen alle kiipeämistä varten yleensä tasoilla, joiden reunan yli pudotessa lävistyy välittömästi piikkeihin. Prinssi osaa myös pudottautua alas tasoilta. Tämä on tarpeellinen taito joissain kohdissa, koska tämä lyhentää putoamismatkaa jonkun verran ja joistain pudotuksista voi tällä tavoin selvitä menettämättä energiaa. Välillä vastaan tulee myös miekkaa heiluttelevia vihollisia, joita vastaan voi taistella saatuaan ensimmäisessä kentässä sapelin. Miekan sankari vetää yleensä esiin automaattisesti, kun ollaan samalla tasolla tällaisen vihollisen kanssa. Joskus, tai oikeastaan aika usein, sankarimme kuitenkin myös unohtaa vetää miekan esiin ja sitten pelaaja helposti laittaakin ukon juoksemaan suoraan vihollisen miekkaan aiheuttaen välittömän kuoleman. Miekan voi näissä tilanteissa myös vetää esiin painamalla ykköstä (jos siis ehtii tajuta tapahtuneen ennen kuin on juoksuttanut sankarin miekkaan) ja miekan voi laittaa pois painamalla alas. Ykkösestä hutkii ja kakkosesta suojaa. Suojaamista ei tarvitse koskaan mihinkään.

Prinssi pelin vaikeimman liikesarjan tapahtumapaikalla.

Peli on varsin hankala, mutta yllättävän addiktoiva. Kentät on varsin armottomia ja vaativat paljon yritystä ja kuolemista. Osa kenttäsuunnittelusta on erittäin epäreilua. Joskus kun kävelee seuraavaan ruutuun sokkona, on mahdollista, että pelaaja putoaa välittömästi piikkeihin tai muuten vain syvään kuiluun. Kontrollit on hieman jähmeät ja se on vähän hankala yhdistelmä sen kanssa, että tässä on välillä tehtävä todella spesifejä ja tarkkoja juoksuhyppyjä. Nuo juoksuhypyt olivat kaikkein vaikein juttu tässä pelissä. Joskus noiden hyppyjen jälkeen täytyy vielä ilmasta tarttua johonkin kielekkeeseen pitämällä ykköstä pohassa lennon aikana. Joskus hahmo kuitenkin päättää päästää irti reunasta ja pudottautuu kuolemaansa sen sijaan, että kiipeäisi ylös. Pelin ehkä suurin pettymys ovat miekkataistelut. Ne ovat oikeastaan aina samanlaisia. Jos saa ajoituksen kohdalleen, voi ne yleensä päästä läpi menettämättä yhtään energiaa ja niin, ettei vastus oikeastaan saa edes lyötyä kertaakaan. Jos ajoitus kuitenkin menee pieleen, saa lyöntinappia hakata huomattavasti enemmän. Yleensä noissa ei kuitenkaan henki lähde etenkään myöhemmissä kentissä enää sen jälkeen, kun on löytänyt vihreitä taikajuomia, jotka lisäävät palkkeja energiamittariin. Lopussa joudutaan kohtaamaan myös itse Jafar eeppisessä miekkataistelussa, joka on ihan samanlainen kuin kaikki muutkin miekkatappelut pelissä. Hän ei päässyt sivaltamaan minua kertaakaan. Sen sijaan kuolin monta kertaa taistelun jälkeen, kun ruudun reunalle tullessa päädyin suoraan rotkon päälle ja putosin kuolemaani.

Prinssi harkitsemassa millaisella leiskautuksella ruudun oikeaan reunaan pitäisi mennä. Prinssi valitsee juoksuhypyn.

Prinssi lentämässä seuraavassa ruudussa ja nauttimassa sokon valintansa hedelmistä. Kaikki muunlainen ruutuun tulo olisi koitunut kuolemaksi joko lattiassa olevista rei'istä työntyvien piikkien tai rotkoon lentämisen muodossa.

Prinssi miekkailemassa Jafarin kanssa. Game Gearin ruutuni on pölyisempi kuin sulttaanin tyrmät.

Peli on graafisesti ihan kivan näköinen Game Gearilla. Musiikkeja tässä ei alkuvalikkoa ja kenttien välistä aikarajaruutua lukuunottamatta ole. Maagisen kuuloinen jingle soi, kun juodaan taikajuomia ja lyhyt jingle kuollessa, tai oma klooni kohdatessa. Mä olin oikeastaan todella tyytyväinen tähän päätökseen, etenkin kun luin pari NES-version arvostelua, joissa kerrottiin siinä versiossa olevan lyhyt musiikinpätkä, joka looppaa koko ajan.

Prinssi halimassa.

Pidin Game Gearin Prince of Persiasta, vaikka siinä omat ärsyttävyytensä onkin. Ehkä tämä voisi olla vielä parempi, jos olisi vaikka erilliset moodit sille, että on salasanat ilman aikarajaa ja toinen vaikka sellainen, että pitäisi pelata koko peli putkeen läpi aikarajaa vastaan. Tällaisenaan tuo aikaraja tuntuu lähinnä hölmöläisten hommalta. Valikostahan voisi myös muokata aikarajaa lyhyemmäksi. Lyhin aikaraja on 15 minuuttia. Tämä on varsin kova ja varmasti kehittäjien tarkkaan testaama mahdollinen aikaraja, kun Speedrun.comin mukaan Master System -version speedrun WR on 14m 58s glitchejä käyttäen.

Game Gearin Prince of Persia ansaitsee minulta arvosanaksi 4/5.