Olympic Gold

Peli #38: Olympic Gold 

Kehittäjä: Tiertex

Julkaisuvuosi: 1992

Peli on julkaistu lisäksi Master Systemille ja Mega Drivelle.

Pitkästä aikaa urheilua! Tällä kerralla yleisurheilua vuoden 1992 Barcelonan kesäolympialaisten muodossa!

Vähän tätä aloittaessa hirvitti, että millaistakohan nappuloien hakkausta mahtaakaan olla kyseessä. NESin Track & Field 2:n läpäisy on vielä hyvin muistissa ja mietinkin, että jos tämä vaatii yhtä helvetillistä rämpytystä, niin todennäköisesti tulisi jäämään kesken. TF2:n läpäisyä varten jouduin käyttämään teelusikkaa A:n rämpyttämiseen ja moiselle kulutukselle en Game Geariani halua missään nimessä altistaa, kun vasta hiljattain olen koko laitteen pistänyt uusiksi. Ei tämä sitten lopulta onneksi ollut läheskään niin paha kuin TF2.

Pelissä ollaan siis olympialaisissa. Erilaisia lajeja on seitsemän. Jokaista lajia voi harjoitella erikseen. Lisäksi voi pelata joko "miniolympialaiset", joihin saa itse valita lajit tai sitten kokonaiset olympialaiset, joissa on mukana kaikki lajit pelin päättämässä järjestyksessä. Lajit on pääasiassa ykkösen ja kakkosen näpyttämistä vuorotellen ja joskus käytetään myös ristiohjainta. Olympiakisojen lopussa tsekataan mitalitilastot ja eniten pisteitä saanut voittaa. Olympialaisten päättymistä juhlistetaan loppumattomalla ilotulituksella. Pienen treenailun jälkeen voitin kuusi seitsemästä lajista helpoimmalla vaikeustasolla ja se sai riittää. Vaikeustasoja on yhteensä kolme eriä, en tosin tiedä onko niillä merkitystä pelkästään juoksu- ja uintilajeissa, koska harjoituksissa ei muissa lajeissa voi vaikeustasoa valita. Seuraavaksi lajien esittely.

Avajaisseremonia on näyttävä. Yksi ukko kentällä sytyttää tulen ja sitten lentää kyyhkysiä.

100m juoksu

Tämä laji on hyvin perushomma. Lähtölaukauksen ampumisen jälkeen juostaan mahdollisimman nopeasti painelemalla ykköstä ja kakkosta vuorotellen. Harjoittelumoodissa näkyy yläreunassa voimamittari, jota ei näy itse kisassa. En oikein tajua, että miksei. Tämän voitin kahdella helpomalla vaikeustasolla harjoituksissa näpyttämällä oikean käden etu- ja keskisormella vuorotellen, mutta vaikeimaan vaikeustasoon oli pakko kääntää Game Gear sivuttain ja hyödyntää koko laitteen nytkyttelyyn ja jäykkänä pidettyyn vasempaan peukaloon pohjautuvaa nautinnollista pelityyliä. Tämä oli siis aika helppo lopulta joka vaikeustasolla. Voitin ja rikoin sekä maailman- että olympialaisten ennätyksen.

Juoksu on näyttävä laji.

Moukarinheitto

Tässä lajissa aloitetaan pyöriminen näpyttämällä ykköstä ja kakkosta vuorotellen. Ohjekirjan mukaan yli kymmenen pyörähdystä tarkoittaa jotain rangaistusta voimakkuudessa. En tiedä tästä. Kun on kerätty tarpeeksi voimaa, painetaan ristiohjaimesta johonkin suuntaan ja hahmo alkaa pyöriä kohti lautasen reunaa. Harjoituksissa tässä on ruudulla kaksi eri mittaria. Ylempi mittari kuvaa kerättyä voimaa ja alempi mittari sykähtelee hahmon lähestyessä lautasen reunaa osoittaen optimaalisinta hetkeä heittää moukari. Kumpaakaan mittaria ei taas jonkun takia itse kisoissa ole, joten tämä laji vaati vähän enemmän harjoittelua, jotta sai sokkona tehtävät ajoitukset suht kohdilleen. Tässäkään ei voimamittaria saanut oikein mitenkään täyteen pelkillä oikean käden sormilla, vaan piti ottaa käyttöön tuo edellisessä lajissa esitelty pelityyli, johon piti vielä yhdistää ristiohjainta kohti kurkottava vasen etusormi. Tämä kisan voitin, mutta en yltänyt ihan ennätyksiin.

Olympic Goldia on ehkä paras pelata Game Gear tällä tavalla poikittain, niin pystyy helpohkosti painelemaan ykköstä ja kakkosta vuorotellen käyttäen hyväkseen koko konsolin heiluttelua ja jäykkänä olevaa vasenta peukaloa. Vasemmalla etusormella käytetään D-tyynyä tarpeen mukaan. Ruudulla moukarinheittoa.

Jousiammunta

Tämä oli vähän rennompi laji, koska tässä tarvinnut rämpyttää ollenkaan. Ensin nähdään tilanne tuulen suunnan ja voimakkuuden suhteen mittarista. Ykköstä tai kakkosta painamalla päästään jännittämään jousta ristiohjaimesta sivuille painamalla. Tästä taas nuppien painaminen tuo esiin tähtäimen, jota käyttäen yritetään ampua keskelle taulua. Ammutaan kolme kierrosta, jossa kussakin pitää aikarajan puitteissa saada ammuttua kaikki kuusi nuolta. Tämä muuttui varsin helpoksi sen jälkeen, kun luin ohjekirjasta, että optimaalinen jännitys jouselle on noin 75%, jolloin tuntuikin vähän siltä, ettei tuuli vaikuta juurikaan nuoleen. Tässä kun ei tarvinnut edes tuota jousta jännittääkseen näpyttää, niin tämä oli todella helppo homma TF2:en vastaavaan lajiin. Voitin kultaa, mutta ennätykset jäi rikkomatta.

Jousiammunta on näyttävä laji.

110m aitajuoksu

Samat mekaniikat kuin aiemmassa juoksussa, mutta rämpytyksen lisäksi pitää ristiohjaimesta painaa johonkin suuntaan oikealla kohdalla aidan yli astuakseen. Helpoimmalla vaikeustasolla vastustajat olivat sen verran hitaita, että aiemmin kuvaillulla pelityylillä tämän voitti vaikka olisi juossut kaikkia aitoja päin. Ei tämä lopulta ollut vaikeimmallakaan vaikeustasolla kovin vaikea laji, kun sai vain kunnollisen otteen Game Gearista niin, että saa oikeasti rämpytyksen lomassa ristiohjainta painettuakin. Tämän voitin ja rikoin ennätykset.

Kultamitali on näyttävä.

Seiväshyppy

Tässä juostaan täysillä taas näpyttämällä nappeja vuorotellen. Lähellä patjaan pitää painaa alas, sitten hetken päästä ylös, sitten ykköstä tai kakkosta ja sitten vielä ristiohjaimesta vasemmalle. Harjoittelumoodissa peli näyttää onneksi nämä näppäimet ruudulla, niin nämä oli lopulta aika helppo painaa mieleen. Tässäkin on siis avainasemalla kova vauhti ja sitten oikein ajoitettu näppäinyhdistelmä. Aluksi tämä oli varsin hankalaa, mutta kun tuon näppäinyhdistelmän sai muistiin, niin alkoi sujua aika helposti. Tämä oli varmaan kuitenkin toiseksi vaikein näistä näpyttelylajeista, koska tässäkin joutui nopeusmittarin täyttääkseen näpyttämään yllä jo esitellyllä sivuttaistyylillä. Voitto ja ennätys tuli tästäkin. Tässäkään ei jonkun takia tuo nopeusmittari voinut itse kisoissa näkyä.

Uimahyppy

Tämä oli hyvin samanlainen kuin TF2:n uimahyppy siinä mielessä, että en ymmärtänyt tästä yhtikäs mitään. TF2:ssa voitin tämän lajin aina vain rämpyttämällä nappeja villisti, mutta tässä se ei toiminut. Tässä on kisoissa pakko vetää viisi kierrosta erikseen määrättyjä temppuja. Ennen hyppyyn lähtöä voi säätää hyppylaudan jotain poikkipalikkaa. En tiedä vaikuttaako tuo siihen miten korkealle ukko laudalta hyppää. Kun ukon lähettää matkaan, pitää oikeassa kohdassa painaa ylös, jotta ukko hypähtää laudalla ja sitten oikeassa kohdassa vissiin alas, jotta hypystä tulisi mahdollisimman korkea. Ensimmäisellä kierroksella tein olympiatason suorituksen ja hyppäsin vaan ohi laudan päästä jalat edellä altaaseen. Siitä ei paljon pisteitä herunut. Muut neljä erää sain tehtyä hypyn, mutta pistesaalis jäi hyvin niukaksi. Tätä en oikein jaksanut harjoitella ja tämän ihan suvereenisti hävisin. En ymmärtänyt mitään, enkä oikein ymmärtänyt mitään edes ohjekirjaa lukemalla. Varmaan ainoa järkevältä tuntuva uimahyppypeli tähän mennessä elämässäni on ollut Escape from Monkey Island.

Näin tehdään uimahyppyjä. En ymmärrä mitään.

200m vapaauinti

Tämä on käytännössä kuin juoksulajit, mutta tässä voi lisäksi loppua energia kesken. Helpoimmalla vaikeustasolla tämän voittaa aika helposti pelkillä oikean käden sormilla tekemällä noin 2-3 rämpytysvuoroparin settejä ja odottamalla hetken välissä. Vähän kuitenkin jäi avoimeksi, että mikä tässä olisi hyvä strategia ja vaikeimmalla vaikeustasolla en mitenkään voittanut vastustajiani. Tässä oli harjoitusmoodissa taas kaksi mittari ruudulla: ylempi oli nopeusmittari ja alempi oli energiamittari, joka hupeni sitä mukaa, kun nappeja näpytti. Itse kisoissa kumpaakaan mittaria ei näe, eli tämä oli varsin ikävä laji olympialaisissa. Jos energiamittari menee nolliin, niin vauhti hidastuu mrekittävästi. Helpoimmalla vaikeustasolla kuitenkin voitin tämänkin lajin olympialaisissa juuri ja juuri.

Vuoden 1992 olympialaisiin osallistunut Yhdistynyt joukkue vei nämä kisat. Yhdysvallat ansaitsivat uimahypyn kultamitalinsa.

Pisteet onneksi riittivät voittoon, vaikka uimahypyssä jäätiin täysin ilman mitaleita.

Joo'o. Tämä onneksi osoittautui aika paljon helpommaksi peliksi kuin pelkäsin. Ei tämä silti mikään kovin hauska peli ollut. Grafiikat on ihan hienot ja musiikit on ihan ok unohdettavaa kamaa. Kyllä mä ehkä tätä mielummin pelaisin kuin mitään noista aiemmin pelaamistani urheilupeleistä, mutta ei tämä tällainen button mashing kyllä oikein käsikonsolilla toimi. Kun oikein kunnolla näpyttää ja koko laite siinä hytkyy samalla, niin on melko vaikea saada selvää siitä mitä ruudulla tapahtuu.

2/5