Ecco the Dolphin

Peli #37: Ecco the Dolphin

Kehittäjä: Novotrade

Julkaisuvuosi: 1993 USA ja EU, 1994 JAP

Peli on julkaistu myös Mega Drivelle, Sega CD:lle, Master Systemille ja muutamalle muulle alustalle.

Ecco the Dolphin on varmasti suurelle osalle tuttu Mega Drivelta, jolle tämä peli on alunperin julkaistu. Itsestäni tuntuu, että Mega Driven Ecco on klassikkopelin maineessa, josta kaikilla on lämpimiä muistoja, mutta kukaan ei oikeastaan viitsisi pelata sitä, koska se on tönkkö ja vähän ärsyttävä. Game Gearin versio pelistä on oikeastaan sama peli, mutta vähän suppeampi. Pelissä pullonokkadelfiini Eccolla on tähdenmuotoisia merkkejä päässään. Eräänä päivänä Ecco hyppää vedestä todella korkealle ja samalla pyörremyrsky vie kaikki Eccon parven delfiinit ja Home Bayn Kuorelliset mukanaan. Vain Ecco jää jäljelle. Eccon täytyy lähteä etsimään kadonnutta parveaan.

Tämä helposti Eccon paskaksi hakkaava mustekala oli muistaakseni Mega Drive -versiossa usein se kohta, johon peli päättyi. Game Gearin versiossa tämä esiintyy kirjaimellisesti toisessa kentässä...

Pelissä on hienot ja selkeät grafiikat. Mega Drivella Eccossa on mielestäni todella hienot musiikit. Tässä Game Gearin versiosta ei voi sanoa ihan samaa, vaikka ei tässä nyt ihan kauheastkaan musiikit ole.

Ecco ui hitaasti D-tyynyä painamalla, 1-nupista Ecco syöksyy lyhyesti tuhoten vihollisia, 2-nupista Ecco ui nopeammin. Start-nupista Ecco kaikuluotaa. Kaikuluotaamalla voi tuhota jotain vihollisia, työntää pieniä asioita tai jutella muille mereneläville. Jos start-nuppia pitää pohassa kaikuluotauksen jälkeen ja odottaa luotauksen palaamista Eccoon, saa näkyviin rajoitetun kokoisen kartan ympäristöstä. Tämä on todella tärkeä ominaisuus.

Kaikuluotaamalla nähtävä kartta.

Välillä kiidetään myös ilmojen halki.

Yleensä tavoitteena on päästä maaliin ja matkan varrella saattaa olla esimerkiksi tien tukkivia kristalleja, joista eroon päästäkseen Eccon on käytävä koskemassa toisenlaista avaimena toimivaa kristallia. Matkan varralle on varottava erilaisia vihollisia kuten meduusoja, pallokaloja, rauskuja ja muita inhottavia vihollisia. Vihollisiin tai piikkeihin koskeminen saa Eccon huutamaan ja menettämään energiaa. Pelissä tärkeämpi mittari seurattavaksi on kuitenkin happimittari, joka kuluu tasaiseen tahtiin veden alla ollessa. Ecco on nääs delfiini, joka on happea tarvitseva nisäkäs. Energiaa saa kentissä palautettua syöksymällä pieniin kaloihin syöden ne. Happea taas saa käymällä pinnalla tai kaikuluotaamalla Kuorellisia, jotka saattavat vapauttaa happea ja energiaa. Kentissä on usein myös erilaisia laatikkopuzzleja, joissa pitää opetella oikeat reitit ja järjestykset, joissa laatikoita pitää työntää paikasta A paikkaan B. Yleensä laatikkopuzzlejen tarkoituksena on joko saada helvetin paha vihollinen vangittua laatikon ja seinän väliin, tai käyttää laatikoita suojana kovaa virtausta vastaan. 

Pelissä joutuu välillä myös tekemään vähän ärsyttäviä tarkkoja syöksyjä. Se on vähän vaikeaa, koska Eccoa on vaikea liikutella vain vähän.

Olin vähän jännittynyt, kun valintakoneesta tuli tämä peli, koska omat muistot on Mega Driven versiosta, jota olen tähän asti pitänyt todella vaikeana pelinä. Tämä oli nyt kuitenkin aika helppo homma. Ecco on toki varsin kankea ohjattava tässä Game Gearin versiossakin, mutta oikeastaan kaikki kentät on kyllä tehty niin, ettei kovin kovalla kiireellä tarvitse mennä, vaan yleensä ihan rauhallinen uiminen riittää. Silloin ei päistikkaa ui vihollisiakaan päin. Joka kenttään taa oman salasanan, joten tätä oli todella mukava pelata esimerkiksi junassa. Suurin osa tästä pelistä menikin yhden päivän aikana junamatkoilla Tampereen ja Pasilan välillä. Hieman tässä olisi ehkä kaivannut kenttiin enemmän vaihtelua. Siis erilaista vaihtelua kuin pari viimeistä autoscrollerkenttää olivat. Ne eivät olleet kovinkaan hauskoja pelattavia. Juonihan tässä on kanssa kyllä varsin kummallinen ja hölmö, kun päästään alkua pidemmälle.

Kentissä on aika paljon puzzleja, joissa pitää työntää palikoita oikeisiin paikkoihin.

Ecco the Dolphin on hyvä Game Gear -peli ja tämän myötä kyllä kiinnostaa pelata taas pitkästä aikaa sitä Mega Driven versiotakin, että pääsee näkemään miten paljon erilainen tämä oli. 4,5/5