Taz-Mania: The Search for the Lost Seabirds

Peli #28: Taz-Mania: The Search for the Lost Seabirds 

Kehittäjä: NuFX

Julkaisuvuosi: 1992

Tämä peli on julkaistu vain Game Gearille. Master Systemin Taz-Mania on eri peli.

Warnerin piirrettyyn pohjautuva tasoloikintapeli.

Tazilla on lyhyt pinna ja kova nälkä. Hän lähtee etsimään legendaarisen merilinnun munaa tehdäkseen maailman suurimman munakkaan. Se siitä. Se oli koko tarina.

Peli on aika ruman näköinen, vaikka kyllä tässä grafiikoista ihan selvää saa. Äänipuoli sen sijaan... Toiminnan taustalla on toinen toistaan kamalampia korvia raastavia kakofonioita, joita joku jossain rinnakkaistodellisuudessa voisi ehkä musiikiksikin kutsua. On suorastaan häkellyttävää ajatella, että peliä on testailtu ennen julkaisua äänet päällä ja todettu, että lopputulos on riittävän hyvä. Olisin miltein valmis sanomaan, että tässä on ehkä kauheimmat kuulemani musiikit missään pelissä. Jos tarvitset vakuuttelua, niin pistä tästä kuunteluun.

Pelin alussa pelaaja surmataan surutta heti.

Peli alkaa Tazin pyöriessä tornadona kallion läpi maailmaan. Sitten Taz kävelee hitaasti oikealle, ison vierivän kiven päällä juokseva violetti rotta jyrää Tazin päälle surmaten hänet ja jättäen pelaajan tuijottamaan pelilaitteensa näytöä suu auki. Pian pelaajalle selviää, että selvitäkseen Tazin on pyörittävä tornadona, koska niin voi liikkua nopeammin. Pyöriminen kuitenkin vie energiaa ja pyöriminen loppuu, kun energia käy liian vähiin. Ensimmäisessä kentässä on siis pyörittävä nopeasti ja sitten aina ajoitettava pyörimisen lopettaminen vähän ennen kalkkunaa, maitopulloa tai muuta energiaa palauttavaa evästä. Jos Taz jyrää ruokien yli tornadona, häviävät ruoat. Ensimmäisessä kentässä on käytännössä varaa missata yksi tällainen ruoka, mutta jos missaa enemmän, niin rotta palloineen tulee jyräämään pelaajan päälle jossain vaiheessa. Kentän lopussa on kuilu, jonka vastarannalle ei näy. Ennen kuilua on myös jännittävä taustasta selvästi erottuva valkoinen suorakaide. Tämän suorakaiteen kohdalle ilmestyy mahdollisesti pelin ainoa lisäelämä sitten, kun rotta palloineen on kierinyt siitä yli. Pelissä on oletuksena siis vain viisi elämää eikä yhtään continuea. Lisäelämä kerätään niin, että hypätään pallon tieltä kuilun ylle ja palataan samalla hypyllä takaisin sinne, mistä lähdettiin. Manööveri on sinänsä yksinkertainen, mutta pallorotan hitbox taitaa jatkua loputtomiin hahmospriten yläpuolelle, joten mikäli tämä rotta ei ole pudonnut näkökentän ulkopuolella jo kokonaan pois pelistä, kuolee pelaaja sen yli mennessään. Aika nopeasti totesin, että en jaksa tuota lisäelämää enää kerätä, kun game over tulee kuitenkin ja tuossa niin helposti menettää elämiä.

Toisessa kentässä Taz istutetaan kaivoskärryyn. Välillä Tazin tulee nostaa kaivoskärrynsä korkeutta päästäkseen matalalla olevien esteiden yli ja välillä taas katto on matalalla surmaten Tazin, jos ollaan liian korkealla. Rata ajoittain myös haarautuu niin, että Taz voi mennä ramppia ylös. Ykköstä painamalla voi myös hidastaa kärryä, tai ainakin saada aikaan kirskuvaa ääntä. Siitä ei ole mitään hyötyä. Kenttä ei ole onneksi kovin vaikea, siinä pitää vaan löytää oikea reitti, joka ei vaan looppaa takaisin kentän alkuun.

Kaivoskärryillä pitää varoa esteitä.

Taz laskemassa mäkeä huumattuna.

Kolmannessa kentässä Taz ilmestyy kaivoksesta lumihuippuiselle vuorelle. Taz löntystelee seisomaan oksan päälle, vetää myssyn päähän ja alkaa täysin ilmeettömänä suorastaan huumatun näköisenä liukua mäkeä alas. Tässä lyhyessä kentässä pitää hyppiä esteiden yli ja selvitä vaan loppuun hengissä. Hyppääminen on tässä jotenkin ihan helvetillisen nihkeää ja tässä kentässä tuli kuoltua aluksi monen monta kertaa, vaikka tornadoksi muuttumalla voi mennä myös esteiden läpi. Tornadona ei kuitenkaan voi hypätä, joten tarkkana saa olla, ettei putoa rotkoon.

Tähän näkyyn on parempi tottua pelin neljännessä kentässä.

Laskettelun jälkeen Taz syöksyy lumivallin läpi ja ilmestyy hyiselle jäämerelle. Alkaa ehkä typerin autoscroller koskaan. Violetti rotta juoksee juoksumatolla, joka pyörittää tuuletinta. Tämä tuuletin työntää edelleen täysin ilmeetöntä ja huumatun näköistä Tazia pitkin jääkenttiä ja pelaajan tehtäväksi jää suorittaa helvetin ärsyttäviä hyppyjä jäälautoilta toiselle väistellen pingviinejä. Tämä oli todella vaikea kenttä siihen saakka, kunnes tajusin ottaa ohjekirjan neuvosta vaarin, jonka mukaan veteen pudottua ja jääkalikaksi muututtuaan Taz voi vapautua ikeestä muuttumalla tornadoksi. Tuon jälkeen tämä olikin aika helppo kenttä.

Jääpaskan jälkeen saavutaan hirmuisen lumimiehen igluun. Katossa on teräviä jääpuikkoja, jotka satuttavat Tazia. Maassa on jotain reikiä, jotka ei näytä tekevän mitään. Kun mennään riittävän pitkälle oikealle, ilmaantuu lumimies kävelemään edestakaisin. Hänelle ei voi tehdä mitään. Hänen päälleen ei voi hypätä niin kuin muiden vihollisten, eikä tornadokaan tee hänelle mitään. Ohjekirja onneksi tiesi kertoa, että tornadohyppy jääpuikkoihin saa kuumaa höyryä tulemaan maassa olevista rei'istä ja näillä voi satuttaa lumimiestä. OK, mitä helvettiä? Ensinnäkin, mitä? Toisekseen, mikä helvetin tornadohyppy, kun pelissä ei tähän mennessä ole tuntunut olevan mitenkään mahdollista edes hypätä ja muuttua tornadoksi. Noh, on se mahdollista, mutta toimii vähän miten sattuu. Toteutus on hyvin vaikeaa, ylenesä lumimies ei ole oikeassa paikassa ja pelaaja ottaa vain damagea jääpuikoista. Tässä on todella vaikea liikkua ja yrittää sitten hypätä suoraan ylöspäin pyörimään. Taz sen sijaan lagailee ja lentelee sinne tänne ja pelaaja kiroaa sitä päivää, kun tuli syntyneeksi.

Pomotaistelu lumimiestä vastaan on kamalaa rikkinäistä ripulia.

Lumimiehen jälkeen on taas autoscrolleria. Tässä vaiheessa alkaa jo tuntua siltä, ettei tässä pelissä muuta varmaan olekaan. Hyisestä jääluolasta ollaan saavuttu äkisti jonnekin tropiikkiin, jossa Taz repii joltain keltaiselta linnulta perseestä sulat ja alkaa lentämään räpyttelemällä sulkia. Ennen kuin pelaaja ehtii tajuta mitä tapahtuuu, on Taz syöksynyt alla olevaan mereen saaden surmansa. Taz lentää siis ykköstä näpyttämällä. Lento tuntuu todella epäresponsiiviselta. Jotkut painallukset tekevät ruudulla jotain ja jotkut eivät. Vastaan lentää välillä saippuakuplissa leijailevia violetteja rottia, jotka vievät energiaa. Myös siipien räpsyttely vie energiaa. Taz saa lisää energiaa lentämällä keltaisiin pilviin. OK taas jälleen kerran. Tämä kenttä ei ole onneksi vaikea. Tässä on noita pilviä sen verran paljon, ettei oikeastaan vihollisia varmaan tarvitse edes väistellä ja energia riittää. Tässä voi kuitenkin päätyä umpikujaan, jossa kuolee, jos ei tajua lentää riittävän korkealla.

Vihdoin ja viimein peli tarjoaa jotain muuta kuin autoscrolleria. Ainakin melkein. Nyt ollaan jossain rämeellä, jossa joessa menee tukki, jota pitäisi käyttää lauttana. Tukki uppoaa Tazin ollessa sen päällä, joten välillä on hypittävä ja käytävä maissa. Tasoilla on vihulaisia ja ruokia. Tämä oli todella helppo kenttä ensimmäisellä kerralla, kun vaan meni tukin kyydissä. Tämä on kuitenkin myös todella kyllästyttävä kenttä, koska tukki liikkuu niiiiiiiin hitaasti. Lopussa pitää hypätä tukin kyydistä ja Taz todennäköisesti jää ainakin parilla ensi yrittämällä kiinni kielekkeeseen, jonka yli pitäisi päästä ja putoaa hyiseen kuolemaansa. Voi vittu. Tämän kentän voi kuitenkin pelata myös hieman nopeammin, koska vaikka ilmassa olevien tasojen välit ovat pitkiä, saa ne juuri ja juuri ylitettyä hyppäämällä. Tällä tavalla edeten joutuu kuitenkin altistamaan itsensä yksille maailman huonoimmille ja lagisimmille hyppykontrolleille.

Kaksi viimeistä kenttää on sokkeloisia kiipeilylabyrintteja. Toiseksi viimeisessä pitää kiipeillä jossain temppelissä ja toivoa, että jonkun ihmeen kaupalla päätyisi maaliin. En tiedä onko tässä kentässä ollut oikeasti tarkoitus, että tornadona pyörimällä saa hieman lisäkorkeutta hyppyihin vai ei, mutta itse en ainakaan muuta keksinyt joihinkin paikkoihin pääsemiseksi. Viimeinen kenttä on vähän tätä samaa, mutta ollaan taas jossain vuorella ja ärsyttävä iso lintu lentää aina välillä vahingoittamaan Tazia. Lopulta pitkän sokean hypyn jälkeen Taz laskeutuu ison munan päälle, muna kasvattaa jalat, leimautuu Taziin, jota sanoo äidiksi ja se on peli sitten siinä. Helvetin hyvä.

Luojan kiitos se on ohi! Internetlähteiden mukaan Mac Senour lähti vuotta myöhemmin vääntämään mestariteoksia Atarille.

Game Gearin Taz-Mania on todella kamala kokemus. Peli hidastelee kamalasti joka välissä, ohjaaminen on vaikeaa ja hirveä kakofonia moukaroi tärykalvot veriseksi mössöksi. Suoraan sanottuna tämä peli on täyttä roskaa. NuFX on kehittänyt Game Gearille tämän lisäksi kaksi muuta peliä: Beavis and Butt-Headin ja Surf Ninjasin. Näistä edellisen pelasin läpi jo aiemmin. Sekään ei ollut kyllä mikään hyvä peli, mutta Taz-Mania kyllä pistää vielä paljon paljon pahemmaksi. Tuskin maltan odottaa, että pelivuoroon tulee tuo Surf Ninjas. Oletan, että roskaa on varmaan sekin. Taz-Mania oli sen verran raivostuttava kokemus, että annan pisteiksi 0,5/5. Täyttä roskaa.