Sonic Drift 2

Peli #27: Sonic Drift 2 

Kehittäjä: Sega

Julkaisuvuosi: 1995

Peli on julkaistu vain Game Gearille.

Sonic Drift 2, joka meillä Euroopassa tunnetaan myös nimellä Sonic Drift Racing on jatko-osa vain Japanissa julkaistulle Sonic Driftille. Sonic Drift ei saanut aikanaan kovin kummoisia arvioita. Niinpä Sega ajatteli, että tehdään aikalailla samanlainen jatko-osa ja lykätään se länsimarkkinoillekin, koska kyllä ne tykkää ajella autoilla. En kyllä tajua, että miksi Amerikkaan päätettiin jättää nimeksi Sonic Drift 2, vaikka ykköstä ei koskaan oltukaan julkaistu.

Kyseessä on siis Mario Kartia muistuttava ajopeli, mutta Sonicin hahmoilla. On tullut taas aika ajaa Chaos GP:tä, jossa ystävistä tulee vihollisia ja vihollisista tulee vihollisia. Kaikki havittelevat itselleen ykkössijaa. Se siitä juonesta. Pelissä valittavina hahmoina on Sonic, Tails, Knuckles, Dr. Robotnik (joka kanssakilpailijat ohjekirjan mukaan tuntevat nimellä Eggman, vaikka Eggman ei tässä vaiheessa vielä ollut länsijulkaisuissa käytössä oleva nimi, mutta Sega ei jaksanut lokalisoida pelistä vartaam mitään muuta kuin ohjekirjan), joku Amy, joku Fang ja joku Metal Sonic. Mitä lie nämä kolme viimeistä edes ovat, en tiedä, kun en ole Sonic universumin suurin fani.

Pelattavat hahmot. Robotnikin nimi on Eggman, vaikka sarjan pääpeleissä lännessä nimi taisi vakiintua käyttöön vasta myöhemmin. Olisi saanut jäädä vakiintumatta.

Pelissä on kolme eri GP:tä, joista Blue GP on vaikein. Kaikkia ratoja voi harjoitella ilman vastustajia ja tämä onkin aluksi ihan suotavaa. Itse Chaos GP -moodissa taas ajetaan turnauksena kaikki GP:n radat ja lopussa eniten pisteitä haalinut on voittaja. Jokaisesta voitosta saa chaos emeraldin. Jos ei voita kaikkia kuutta kisaa, niin lopussa oma hahmo sanoo thanks ja näytetään saadut emeraldit. Aluksi ajattelin, että en jaksa kyllä vääntää vaikeimman GP:n joka kisaa putkeen ykköseksi, mutta niin vaan sitten kuitenkin pakkomielteisesti moiseen ryhdyin. Ei ollut loppujen lopuksi kovinkaan paha homma, kun muutaman kerran kokeili, treenimoodissa harjoitteli ja valitsi itse vastustajansa manuaalisesti. Kun oli kaikki kisat voittanut, piti kisata vielä Robotnikia vastaan kaksintaistelu Blue GP:n viimeisellä radalla Death Eggillä. Jos voitti, niin tuli lopputekstit. Sen pituinen se. Ei muuta.

Osa radoista on muodostavat ympyrän ja niissä ajetaan kierroksia. Osa radoista taas on hieman pidempiä sokkeloita, jotka ajetaan vain kerran alusta loppuun.

Muutamat radat ajetaan kuilun partaalla. Putoaminen syö runsaasti aikaa.

Hahmot on merkittävästi erilaisia. Niillä on eri erikoiskykyjä, joita käytetään painamalla ristiohjaimesta ylös. Kykyjen käyttöön tarvitaan aina kaksi rinkulaa, paitsi Metal Sonicin erikoisturbo on niin kova, että vaaditaan kolme rinkulaa. Lisäksi kentältä voi kerätä erivärisiä powerupeja, jotka ovat hyppy, kuolemattomuus (joka menee ärsyttävästi pois heti jos ajaa vaikka jouseen tai hyppyriin), miina tai turbo. Jos ei ollut mitään pick-upia kerättynä, niin Sonicin erikoiskyky oli lyhyt turbo, Tailsin ja Knucklesin hyppy, Robotnikin miina, Fangin öljyläiskä, Amyn muut hahmot sekoittava ja hidastava sydänasia ja Metal Sonicin pidempi turbo. Hahmoissa oli myös ajotuntumassa isoja eroja. Ohjekirja suositteli aloittamaan Knucklesilla. Se pysyykin tiessä kuin liimattu, mutta on todella hidas. Tails on käytännössä sama, mutta tuntui vähän nopeammalta. Saattoi olla harhaakin. Muut hahmot onkin sitten nopeampia ja samalla ohjattavuus on sellaista kamaluutta, että oksat pois. Robotnik kiihtyy hitaasti, mutta hänen autonsa erikoisuutena on vankka runko. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja itse ei tee tuolla hahmolla juuri mitään, mutta tietokonevastustajana se jyrää pelaajan yli jatkuvasti.

Jotkut radat ajetaan umpinaisissa tunneleissa, joissa seiniin osuminen hidastaa vauhtia merkittävästi.

Pelissä ei ole kovin kummoisia kontrolleja. Kakkosesta kaasuttaa, ykkösestä jarruttaa ja ristiohjaimesta ohjaa. Grafiikat on selkeät, musiikit on välillä kivat ja joskus ärsyttävät. Ruudulla on selkeä kartta, josta saa hieman ajaessa osviittaa, että mitä tuleman pitää. Radat on itsessään aika tylsiä. Silloin kun ne eivät ole tylsiä, ovat ne ärsyttäviä. Radoilla on välillä ansoja, joihin ajaminen pysäyttää vauhdin kokonaan. Myös vihollisten aseet pysäyttävät kokonaan. Myös vastustajan perään ajaminen pysäyttää kokonaan. Myös tienviittaan ajaminen pysäyttää kokonaan. Ja kaikkein vittumaisimpana takaa päälle ajava Robotnik pysäyttää myös kokonaan. Peli toimii ihan sulavasti ja on kivaa katseltavaa, mutta aika ilotonta pelattavaa. Radat on tosiaan kaikki aika helppoja ja varsin mielikuvituksettomia. GP:n ykköseksi tulee helposti, mutta kaikkien emeraldien kerääminen vaatii hieman pidempää pinnaa. Tässä kun tuntuu olevan melko voimakas yksipuolinen kuminauhaefekti. Vaikka ajaisit aivan täysillä, niin kyllä vaan heti ohituksen jälkeen ohitettu hahmo tuntuu kuminauhan lailla ampaisevan miinoineen tai muine aseineen perseeseen kiinni tai edelle ja jarruttamaan eteen. Sitten jos tämä toinen hahmo sattuu olemaan se Robotnik, niin sen ei tarvitse kuin kuminauhalla ampaista oman auton perään, niin iteltä vauhti pysähtyy. Eli vähän tuuripeliäkin tuntui olevan, että kuka nyt sattuu radan maaliviivalla ykkösenä olemaan.

Robotnik kiehuu kiukusta.

Tämä yhteiskuva kisaajista on sopiva palkinto voittajalle.

Ihan hirveästi en kyllä tykännyt. Nämä tällaiset kartingpelit ei oo ihan mun juttu muutenkaan, ja maailmasta löytyy kyllä paljon tätä hauskempia tällaisia vastaavanlaisia. Kaksinpelinä tätäkin olisi ihan mielenkiintoista kyllä päästä kokeilemaan, kun tässäkin linkkikaapelimahis olisi. Ei vaan kauheasti ole kavereita, jotka omistaisivat Game Gearin ja Sonic Drift Racingin. Onneksi peli oli sen verran lyhyt, ettei tämän peluussa kovin ehtinyt perse puutua. 2/5