Quest for the Shaven Yak Starring Ren Hoëk & Stimpy

Peli #21: Quest for the Shaven Yak Starring Ren Hoëk & Stimpy

Kehittäjä: Realtime Associates

Julkaisuvuosi: 1993

Peli on julkaistu Game Gearin lisäksi Master Systemille, mutta vain Segan luvatussa maassa Brasiliassa.

Itelle ei oo Ren ja Stimpy kauhean tuttuja. Tunnistan tietty siis, että nämä kansikuvan hahmot ovat nämä nimikkohahmot, mutta en ole sarjaa pahemmin koskaan katsellut. Jotain yksittäisiä jaksoja korkeintaan. Ren on vissiin astmaattinen ja paranoidi chihuahua ja Stimpy on todella tyhmä kissa. Pakko myöntää, että tätä en tiennyt ennen kuin Wikipediasta luin aiheesta. Etenkin tuo, että Stimpy on kissa tuli vähän yllätyksenä, koska olen aina luullut tuon olevan joku koira ennemminkin.

Noh, joka tapauksessa pelin alussa Stimpy löytää maasta kengät, jotka osoittautuvatkin kaljuksi ajellut jakkihärän kavioiksi. Tämä Shaven Yak on vissiin näiden maailmassa joku joulupukkia vastaavaa, ja kaverukset arvelevat, ettei ilman kavioiden palautusta tulee enää koskaa Yak Shaving Daytä, jolloin saa lahjoja. Pitää siis seikkailla jakkihärän kotiseuduille.

Välillä vihollisia tippuu niskaan.

Graafisesti ihan kivan näköinen tasoloikintapeli. Musapuoli on aika nopeasti kuultu, eikä herätä suurta innostusta.

Kyseessä on tasoloikkapeli. Kentän alussa saa valita jomman kumman hahmoista. Molemmat hahmot osaavat hypätä, kyykistyä ja ampua ammuksia joko suoraan tai yläviistoon. Ren heittelee hammasharjoja ja Stimpy syljeskelee. Molemmilla hahmoilla on omat erikoiskyvy, joita käytetään painamalla ylös ja hyppyä samaan aikaan. Ren hyppää tuolla tavoin todella korkealle. Stimpy sen sijaan tekee tuosta sellaisen kolmen persläiskän sarjan maahan, jolla pääsee hauraiden oksien läpi salapaikkoihin, joihin Renillä ei pääse. Tuosta Stimpyn jutusta on vain harvoin mitään hyötyä, joten Renillä tuli pelattua niin paljon kuin mahdollista. Renin erikoiskyvystä ei kyllä sen puoleen myöskään ollut paljoa hyötyä, mutta se ei ollut vihollisia vastaan tapellessa niin ärsyttävä kuin se, miten Stimpyn sai aika helposti yläviistoon ampuessa ja hyppyä yrittäessä lukittumaan paikalleen tekemään perseläiskiä ja ottamaan damagea vihollisilta.

 

Tässä kakalta näyttävässä kivitippuluolassa oli pelin toiseksi ärsyttävimmät viholliset. Nuo tippukivien nokasta putoilevat vesipisarat aina välillä kasvattivat maahan osueen satunnaisesti jalat alleen ja lähtivät kohti pelaajaa pelkän hajoamisen sijasta. Riemastuttavaa.

Nämä viimeisen kentän aina pelaajan tahtiin peruuttelevat ja kauas takaisin vasemmalle osumasta heittävät jääkarhut olivat pelin ärsyttävimpiä vihollisia.

Aluksi ihastelin grafiikoita ja alkuvideota, mutta itse peli kyllä osoittautui aika ankeaksi tapaukseksi. Kentät on aika lyhyitä ja peli aika helppo, mutta kentissä on aika paljon sokkona hyppimistä. Etenkin ylöspäin hyppiessä usein mentiin sokkona suoraan jonkun vasiten pelaajan iloksi sinne asetetun lokin perseeseen. Bossit oli sitten taas aika brutaaleja nopeine liikkeineen. Eka bossi oli ehkä kaikkein pahin, koska siihen ei oikein tuntunut mitään kunnon strategiaa löytyvän. Myöhempiin bosseihin sitten löytyi kuviot ja järkevät strategiat vähän helpommin. Joka bossin jälkeen saa salasanan. En aluksi tajunnut, että välivideossa näkemäni tuskan karjahdus oli se tarvitsemani salasana, mutta otin onneksi siitä kuitenkin kuvan.

Tämä on salasana. En aluksi tätä tajunnut, mutta netistä löytyneen salasanalistan myötä hoksasin.

Ensimmäisen maailman bossi oli ehkä pelin vaikein. Sitä vastaan tuntui kannattavan lähinnä vaan räkiä tai heitellä hammasharjoja pirusti ja toivoa sne kuolevan ensin.

Aika mitäänsanomaton kokemus, mutta kuitenkin nyt hieman mielummin tätä pelaa kuin aiemmin pelattua Beavis & Butt-Headia esimerkiksi. Samat 2,5/5 tälle voisi lätkäistä.