Madden '96
Peli #18: Madden '96
Madden tuskin suuremmin esittelyjä kaipaa. Yksi maailman eniten myydyistä pelisarjoista, jota meidän osassamme maailmaa tuskin kovin monet ovat hirveästi pelailleet. Kyseessähän on siis tietenkin EA Sportsin urheilupelisarja, jossa pelataan amerikkalaista jalkapalloa. Kuka helvetti sitten on tuo kannessa oleva vanha ukko nimeltä John Madden? No John Madden on tietenkin joku helvetinmoinen päävalmentamisen ylijumala, joka ei ollut ensimmäisen Madden -pelin julkaisun aikaan valmentanut mitään enää kymmeneen vuoteen, vaan sen sijaan ollut telkkarissa jalkapalloselostajana. Vähän siis sama kuin jos meillä oltaisiin tehty myyntimenestyspelisarja nimeltä Mertaranta.
Mikä on minun suhteeni amerikkalaiseen jalkapalloon? Aikalailla sama kuin suhteeni jaloilla pelattavaan jalkapalloon ja muihin suosittuihin joukkueena pelattaviin pallo- ja mailapeleihin - ei meinaan ihan hirvittävästi kiinnosta. Tällaiset urheilupelit olivat oikeastaan se syy, miksi tämän projektin tavoite muodostui sellaiseen muotoon, etten edellytä välttämättä jokaisen pelin läpäisyä, vaan riittää tarvittaessa sekin, että pelaan riittävästi muodostaakseni kunnollisen mielipiteen pelistä. Noh, tämä kun tuli arvonnassa listalta, niin ajattelin heti, että saa riittää esimerkiksi se, että pelaan sarjan loppuun, oli lopputulos sitten mikä tahansa.
 |
| Ukot on tämmöisiä pieniä. |
Aika nopeasti kävin selväksi, että toisin kuin esimerkiksi jotain Fifaa tai NHL:ää, niin jenkkifutispelejä ei ihan niin vaan ymmärräkään. Noissa muissa peleissä on varsin helppo vaan ottaa ohjain käteen ja pelata, kun lajin säännöt on aika selkeät. Jenkkifutiksesta taas en tajunnut hölkäsen pöläystä aloittaessani. Tutustuin sitten vähän sääntöihin, kun arvelin aikani Maddenin parissa ehkä sujuvan vähän mielekkäämmissä merkeissä, jos yritän kiinnostua lajista ja edes jotenkin ymmärtää mitä pelissä tapahtuu. Pähkinänkuoressa jenkkifutiksessa siis on puolustava ja hyökkäävä joukkue. Eniten pisteitä matsin lopussa haalinut joukkue on voittaja ja pisteitä pääasiassa saadaan hyökkäysvuorossa ollessa kuljettamalla pallo puolustavan joukkueen maalialueelle (touchdown) tai potkaisemalla pallo puolustajien maalitolppien välistä (field goal). Touchdownista saa kuusi pistettä ja field goalista kolme pistettä. Touchdownin jälkeen saa vielä yrittää saada lisäpisteitä tekemällä joko yhden pisteen arvoisen lyhyen matkan field goalin tai kahden pisteen arvoisen touchdownin. Puolustaessa voi saada myös kaksi pistettä siitä, jos saa hyökkäävän joukkueen puskettua takaisin heidän omalle maalialueelleen. Hyökkäysvuoro vaihtuu maaleista, hyökkääjän omaan päähän joutumisesta tai siitä, jos hyökkäävä joukue ei neljällä aloituksella pääse etenemään kymmentä jaardia kentällä. Otteluthan suureksi osaksi käytännössä koostuvat näistä aloituksista, joita seuraa noin 15 sekuntia juoksemista, ukot menee läjään ja sitten katsotaan mainoksia.
 |
| Tää äijä on se John Madden. Tämä New Orleansin raukkariepu venäytti peukalonsa kaivaessa nenäänsä. |
 |
| Salasanat on kauden loppua kohden jo aivan hirveitä, koska pelin pitää pitää kirjaa muun muassa täysin satunnaisesti tapahtuvista ja merkityksettömistä loukkaantumisista, jotka eivät tunnu vaikuttavan mitenkään mihinkään. |
Tässä pelissä kausimoodissa näytetään aina viikko kerrallaan, että mitä pelejä olisi tarjolla ja niistä pelaaja valkkaa mieleisensä. Ei siis valita aluksi mitään tiettyä omaa joukkuetta. Jos ei oo mitään kiinnostavia pelejä, niin koko viikon voi skipata. Pelien jälkeen saa salasanan, joka tallentaa kaikkien joukkueiden voitot ja häviöt sekä kulloinkin voimassa olevat loukkaantumiset. Salasanat paisuvat kauden loppua kohden sietämättömän pitkiksi. Itse pelissä ennen aloituksia valitaan erilaisia kuvioita käsittämättömistä nuolispagettikuvista ja sitten toivotaan parasta. Hyökkäysvuorossa ollessa valitusta kuviosta riippuu, että minkälaisia syöttöjä esimerkiksi voi pallon kanssa tedä vai voiko tehdä mitään. Pelissä voi myös säätää kaksi eri kuviota sellaisiin pikakomentoihin. Ideana tässä on vissiin, että jos huomaat heti aloitukseen tullessa, että vastustajan muodostelma on täysin ylivoimainen omiin kuvioihisi, niin voit vielä nopeasti vaihtaa.
Amerikkalainen jalkapallo on äärimmäisen strateginen peli. Aloituksissa käytetään erilaisia muodostelmia ja yritetään arvailla ja nujertaa vastustajan strategiat omillaan. Game Gearin Madden '96:ssa tämä strateginen puoli ei oikein pääse loistamaan. Aika nopeasti ainakin itse huomasin, ettei tätä kannata oikein pelata mitenkään muuten kuin hyökkäsyvuorossa spämmäämällä aina pitkiksi ja epätoivoisiksi luonnehdittuja Hail Mary -syöttöjä, jotka epäonnistuvat usein, mutta joilla yleensä myös etenee hyvin onnistuessa. Puolustaessa taas en mistään kuvioista jaksanut enää jossain vaiheessa välittää, koska toimivin strategia tuntui olevan ohjata oma ukko ihan vastustajan pelinrakentajan naaman eteen ja pallon lähtiessä vaan mennä aina hyvin aggressiivisesti kohti pallollista pelaajaa pakottaen hänet perääntymään niin paljon, että lopulta hänen paniikissa tekemänsä viime hetken pitkä syöttö joko epäonnistuu tai välittömästi taklattavaksi tulevan kohteen tavoittaessaan ei kerrytä hyökkäävälle osapuolelle lainkaan jaardeja.
 |
| Paras strategia on Hail Mary tight man tiger anal toss trap. |
Mä pelasin kautta niin, että valkkasin aina ne pelit, joissa oli Arizona pelaamassa, koska kyseissä osavaltiossa olen eniten aikaa viettänyt. Aluksi oli vaikeaa ja hävisin kolme peliä. Sitten tajusin tuon yllä olevan strategian ja siitä eteenpäin voitinkin kaikki pelit. NFL:n kausi kestää 18 viikkoa. Kauden lopussa Arizona oli kiistaton ykkönen. Lopputurnauksessa Arizona voitti jokaisen ottelunsa. Silti jonkun ihmeen takia turnauksen loppuottelu käytiin Carolinan ja Minnesotan välillä... En tajua, mutta pelasin Minnesotalla, koska niiden logo näytti koostuvan Onnenpyörän kirjaimista. Minnesota voitti, sain loppukuvat ja suljin pelin vannoen etten käynnistä sitä enää koskaan. Tämä oli aluksi kolmen matsin verran häkellyttävän vaikeaa ja ankeaa, sitten ehkä kahden pelin verran kivaa ja loput 16 peliä todella tylsää ja puuduttavaa puurtamista. Aina välillä joku joukkue vaikutti siltä, etteivät epätoivoiset Hail Mary -syötöt ja ajoittaiset satunnaiset pallon kanssa oikeaa laitaa juoksemiset toimi, mutta kyllä ne sitten aina alkoivat jossain vaiheessa taas toimia. Graafisesti tosi pelkistetty pikkuisine ukkoineen. Menun musiikki on on hyvä ja menevä. Ääniefektejä taas ei sitten ihan hirveästi ole. Tämän pelin pelaaminen ei ollut kovin hauskaa, mutta ymmärrän nyt ainakin jotain amerikkalaisen jalkapallon säännöistä. Hetken ennen tämän jutun kirjoittamista mietin, että voisin kokeilla vaikka tämän pelin Mega Drive -versiota jossain vaiheessa, mutta juuri nyt tätä osaa tekstistä kirjoittaessa alan tulla takaisin tajuihini ja tajuta, etten kyllä olekaan oikeasti kiinnostunut yhtään amerikkalaisesta jalkapallosta, vaan tämä hetkellinen kiinnostus olikin pelkkää illuusiota ja mielen puolustusmekanismi.
 |
| Voittajan on helppo hymyillä. Etenkin jos ei ollut edes turnauksen paras joukkue. |
Äkkiseltään vaikutelma on kyllä se, että amerikkalainen jalkapallo ei ole hyvä urheilulaji videopelimuodossa.
1,5/5
Kommentit
Lähetä kommentti