The Adventures of Bayou Billy 

Kehittäjä: Konami

Julkaisuvuosi: 1988 JAP, 1989 USA, 1991 EU

Konamin eri genrejä yhdistelevä toimintaseikkailu. Julkaistu Japanissa nimellä Mad City ja Japanin versio on ilmeisesti reippaasti helpompi kuin tämä länsiversio, joka taitaa Contrien ja muiden kanssa olla usein netin "vaikempien NES-pelien" listoilla.

Billy asuu Louisianan rämeillä. Sitä ei oikein kerrota, että mitä Billy niinku tekee. Billy on kuitenkin hyvää hyvyyttään pistänyt rikollispomo Gordonin jonkun salakuljetusvaraston säpäleiksi. Tästä tyytyväisenä Billy hengailee rämeellä kodissaan ja fiilistelee sitä, miten Gordon on nyt poissa pelistä. Paitsi että sitten alkaa luodit viuhua, Billy laittaa munat turpeeseen ja yllättäen ilmenee, että Gordonhan se on tullut kidnappaamaan Billyn sydänkäpysen Annabellen. Gordonin on määrä saada Billy pysymään poissa kimpustaan tällä tempulla. Tuntuu tässä vaiheessa, että molemmat pääsisivät varmaan helpommalla, kun vaan sopisivat, etteivät laita jatkuvasti nokkaansa toistensa asioihin. Billyn pitää lähteä pelastamaan Annabelle. Pelin ohjekirja motivoi pelaajaa ryhtymään toimeen, koska Annabelle on todella kuuma.

Peli on ihan hienon näköinen ja kuulostaakin ihan hyvältä, vaikka musiikeissa ei ihan hirveästi ole vaihtelua.

Gordon haluaisi, että Billy lakkaa aiheuttamasta hänelle harmia kutsumalla hänet kotiinsa aiheuttamaan harmia.

Konamilla on taas pistetty parastaan ohjekirjaosastolla. Migreeni-Mike kuulostaa mielestäni enemmän työkavereiden pilkkanimeltä jatkuvasti sairaslomalla olevalle kollegalle, kuin peljättävää ketjunuijaa New Orleansin kaduilla pyörittelevälle pahikselle.

Peli yhdistelee kolmea eri genreä: beat 'em upia, ajelua ja ammuskelua. Pelissä on yhdeksän kenttää, joista kaksi on ajelua, kaksi ammuskelua ja loput mätkintää. Ammuskelukentissä voi käyttää joko Zapperia tai ohjainta.

Peli on kyllä ihan syystä varsin hankalan pelin maineessa. Kaltaiseltani noviisilta pelin läpäisyyn menee helposti ainakin kolme päivää. Etenkin pelin beat 'em up -kenttiin on vaikea päästä aluksi sisälle ja turpaan tulee taukoamatta. Edes pelin harjoitusmoodi ei ole aluksi mitenkään helppo, vaan siinäkin tuli vedettyä monen monen monta game overia ennen kuin pääsin sen läpi.  Jonkun ihmeen takia tässä myös pelin ensimmäinen kenttä on varmaan suhteessa koko pelin vaikein.   Nämä mätkintäkentät tuntuvatkin sitten ekan jälkeen vaan helpottuvan koko ajan, kunnes kaksi viimeistä kenttää on taas todella pahoja. Tässä helpottaa todella paljon, kun sisäistää sen saman asian kuin Konamin TMNT2:ssa, eli että viholliset on semisti huonoja liikkumaan Y-akselilla ja tätä kannattaakin pelaajan käyttää hyväkseen. Tässä löytyy myös esimerkiksi krokotiileihin ja kolmannen kentän bossiin varsin toimivat juustoratkaisut, jotka helpottavat kovasti. Tietyt viholliset pudottavat aina kinkkua pelaajalle syötäväksi tai mahdollisesti parempia aseita käytettäväksi tai vaikkapa luotiliivit. Viholliset on kuitenkin todella omistushaluisia, ja yleensä ne menevät kyllä pudottamansa kinkut ja aseet keräämään heti takaisin itselleen silleen todella ärsyttävästi. Luotiliivien kerääminen niitä taas ei tunnu kiinnostavan yhtään, onhan sellainen varmaan Louisianan rämeillä kuuma ja ärsyttävä, eikä Billyllä yleensä edes ole asetta käytössä näissä. Tuo aseettomuus vaikuttaa kyllä melko järjettömältä ottaen huomioon, että välillä on sitten kenttiä, joissa räiskitään huolella. 

Krokotiilit ovat kasvattaneet Billyn, mutta eivät ilmeisestikään ole tyytyväisiä kasvatustyöhön, koska myös ne haluavat tappaa sankarimme.

Ammuskelukentät eivät tuottaneet minulle suuren suuria ongelmia, vaikka viimeisessä ampumakentässä jouduinkin ensimmäisellä kerralla bossissa ottamaan game overin ja aloittamaan koko kentän alusta. Konami tuntuu näissä monigenrepeleissään aina ajattelevan, että nämä ensimmäisen persoonan ammuskelut on varmaan niitä vaikeimpia juttuja, koska näissä tuntuu saavan aina parhaiten myös esimerkiksi energiaa ja lisäammuksia. Ammuskelukentissä on rajalliset ammukset, mutta minä en kyllä tiedä mitä tapahtuu ammusten loppuessa, koska en tainnut kertaakaan sellaista tilannetta nähdä.

Ammuskelukentissä singonpanokset ja dynamiitit lentelee.

Pelin kaksi ajokenttää onkin sitten aikamoista vaihtelua muuhun peliin. Näissä kiidetään Billyn maasturilla 180 mp/h, eli vaivaiset 289 km/h ensin soralla ja sitten asfaltilla. Tiellä pitäisi pysyä eikä mihinkään saisi törmätä, koska henki lähtee yhdestäkin hipaisusta. Tiellä on muita autoja, jotka pitää joko tuhota ampumalla konekiväärillä B:llä tai väistämällä. Suosittelen tuhoamaan, koska väistäminen on todella vaikeaa ja autot voivat ajaa vielä takaa perään, jos oma vauhti hidastuu. Välillä kimppuun tulee myös lentokoneita tai helikoptereita, jotka pitää tuhota heittämällä dynamiitti oikeassa kohdassa painamalla A:ta. Nämäkin voi jättää toki tuhoamatta, mutta ne pudottavat Billyn niskaan pommin, jota tuntuu joskus olevan täysin mahdotonta väistää samalla tiellä pysyen. Tässä joutuu painamaan ristohjaimesta ylös kaasuttaakseen ja nämä kentät alkoikin käydä omalle vasemmalle peukalolle jo melko tuskallisiksi jossain vaiheessa. Näissä kentissä on myös aikaraja, joka etenkin toisessa ajokentässä on niin tiukka, ettei ihan hirveästi ole aikaa jarrutella. 

Cessna tulossa pudottamaan pommia 289 km/h ajavan sankarimme niskaan sunnuntaikuskien ollessa tientukkeena vain 250 km/h vauhdeillaan.

Ennen jokaista pelin aloitusta kannattaa malttaa pelata practice moden pelit läpi, koska niistä saa hyödyllisiä etuja. Ajopelin practicesta saa yhden lisäelämän peliin, ammuskelupelin harjoituksesta saa lisää ammuksia ampumiskenttiin (tämä ei ehkä ole ihan pakollinen) ja mätkintäharjoituksista saa lihapullan! Kyllä... Lihapullan. Lihapulla on itseasiassa todella hyvä etu, koska se on vähän kuin parempi versio lisäelämästä. Normaalisti kuollessa joutuu vähän taaksepäin, mutta kun on lihapulla taskussa, niin Billyn energiat palaa kerran pelin aikana täysiin ehtyessään.

Luulen, että eläisimme paljon rauhattomammassa ja vaarallisemmassa yhteiskunnassa, jos turpaan vetämisestä palkittaisiin lihapullin.

The Adventures of Bayou Billy on mielestäni iso kasa hukkaanheitettyä potentiaalia. En tiedä olisiko se Mad City hauskempi, mutta tämä länsiversio ei ollut oikeastaan juuri missään kohdassa hauskaa pelattavaa. Ampumiskentät oli ihan ok, mutta nuo kaikki muut kentät olivat mielestäni ihan väärällä tavalla vaikeita. Etenkin nuo mätkimiskentät olivat sellaista ei millään tavalla hauskaa laskelmoimista ja ylösalas sahaamista. Continueja on ihan riittävästi, mutta kyllä tässä vaan saa silti aikalailla kuolemista välttää, koska nuo ajokentät taas vie todella helposti ihan kaikki elämät ja continuet, joten niitä on hyvä olla jemmassa. Jos tämä olisi edes vähän helpompi tai Billy edes vähän ketterämpi ohjattava, niin tätä olisi paljon kivempi pelata. Ei tämä nyt mikään täysin paskakaan peli ollut, eikä nyt kaltaiselleni noviisillekaan ihan mahdottoman vaikea. Tämän pelaaminen tosiaan, kun ei vaan ole niin kamalan hauskaa, niin aika helposti varmaan monelta loppuu sitten se motivaatio ottaa ne tarvittavat toistot tähän. 2,5/5

Se olisi nyt sitten sellainen homma, että tämänhetkisten tietojeni mukaan olisi nyt kaikki NESin Zapper -pelit joko läpäisty, tai ainakin testailtu! Voi tietty olla, että jo huomenna löytyy taas iso läjä jotain itselle ennenkuulumattomia valopyssypornopelejä...