Strike Wolf

Strike Wolf

Kehittäjä: TXC

Julkaisuvuosi: 1992

Taiwanilaisten ystävieni TXC:ltä vuonna 1992 tekemä lisensoimaton valopyssypeli heidän epäilemättä erinomaiselle Micro Genius -famikloonilleen.

Kuten arvata saattaa, niin tässä on kyseessä klooni Operation Wolfista. Operation Wolf ei ollut ihan kauhean hyvä peli lähtökohtaisesti, joten voitte ehkä arvata onko siitä tehty klooni sitten kuinka hyvä.

Alkukuvat pelissä oli kovaa kamaa. Päähenkilömme ei muista ollenkaan miksi hänet on pidätetty. Sitten ukko ruisku kädessä sanoo "Uhhhhh... Bloody fool" jonka jälkeen päähenkilömme sanoo "Alas!", voivottelusanan, jota on käytetty aivan liian vähän 1800-luvun jälkeen muissa kuin fantasiamaailmoissa. Tässä sitten jonkun takia piikkihemmo sanoo "Uhhhh...." saaden minut miettimään, että onko piikkiä tarkoitettukaan päähenkilöllemme, vai onko se tämän piikkiä pitelevän henkilön vieroitusoireisiin. Sitten tapahtuikin onnekas luiskahdus käsiraudoista, lyönnin voima ja kehotus juosta karkuun ja toteuttaa tehtävä. Erinomaista.

Pelissä liikutaan vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas. Vihollisia kannattaa ampua ennen kuin ne ampuvat sinut. Kentissä vipeltää myös panttivankeja, joita Operation Wolfissa ei saisi ampua, mutta tässä en kyllä hoksannut mitään rangaistusta niiden ampumisesta. Toki niihin ei kannata ammuksia tuhlata. Pelissä on rajalliset ammukset ja ohjukset. Näitä saa lisää taivaalta tippuvia power-upeja ampumalla. Joskus sieltä tulee myös lisäenergiaa ja joskus jotain sellaisia juttuja, joista en tiedä mitä lie olivat. Pelissä on loputtomat continuet, joten tämän kyllä tahdonvoimalla vääntää läpi jos vaan viitsii. Peli alkaa continuen jälkeen aina kentän alusta ja käytännössä joka kentän alussa on pakko kuolla, koska muuten ei ammukset ja energiat palaudu.

Tältä se peli näyttää. Älkää huoliko, grafiikat eivät glitchaile, vaan tässä kentässä scrollattiin ylhäältä alaspäin.

Pelissä voi pelata joko ohjaimella tai Zapperilla. Minä valitsin tietty Zapperin. Samalla tavalla kuin Operation Wolfissa, niin tässäkin on sama ärsyttävä homma, että vaikka ampuu pyssyllä, niin kranaatteja tai raketteja käytetään ykkösohjaimen B:stä. Operation Wolfissa mielestäni kranaatti lentää aina sinne, minne aseen piippu nappia painaessa osoittaa, voin muistaa väärinkin. Strike Wolfissa joka tapauksessa asia ei ole näin, vaan raketti lentää aina sinne, minne pelaaja viimeksi ampui. Ihan vitun kätevää pelissä, jossa on rajalliset ammukset.

Kovin pitkälle en Zapperilla tässä pelissä päässyt. Tässä on nimittäin aivan todella paskasti tehdyt hitboxit. En tajua mitä on käynyt mielessä. Ammuttavilla spriteillä on vissiin vain niiden itsensä muotoiset ja kokoiset hitboxit. Kun pelaaja ampuu asella, tulee ampumiskohtaan leveä suorakulmion muotoinen valkoinen laatikko. Siis sinne, jonne pelaaja ampuu, ei kohteiden ympärille. Tuntuu, että nuo ampumiskohtiin tulevat laatikot varmaan hämää pyssyä jonkun verran niin, ettei rekisteröidy kuin tyyliin ehkä joka viides laukaus maaliin. Tuon aiemmin mainitun kranaattiasian lisäksi tämä on äärimmäisen paska homma pelissä, jossa on rajalliset ammukset. Pääsin jollain kymmenennellä yrityksellä Zapperilla ensimmäisen kentän läpi ja vaihdoin sitten suosiolla normaaliin padiin. Vaikka tähtäimen liikuttaminen ristiohjaimella on aina työläämpää kuin aseella sihtaaminen, niin ohjaimella sentään osui, jos oli tähtäin kohdalla.

Alkukuvat olivat paremmat kuin loppukuvat.

Kenttiä oli kuutisen kappaletta. Ekan kentän lopussa bossina oli joku paskahousuäijä, josta ei ollut vastusta. Tokan kentän lopussa oli jonkin sortin linnake, joka oli aika vaikea jos ei ollut säästänyt tarpeeksi raketteja ja ammuksia. Kolmannen kentän bossi oli taisteluhelikopteri, jota piti ampua satunnaiselta tuntuviin paikkoihin enkä oikein tajunnut mitä siinä tapahtui. Kuolin kuitenkin monesti. Neljännen kentän bossi oli paikallaan leijuva hävittäjä, jonka sai muutamalla raketilla lopettamaan oman ampumisensa ja sitten piti vaivaannuttavasti yrittää etsiä taas satunnaisia paikkoja joihin ampua sillä välin, kun bossi vain leijaili paikallaan ja odotti pääsyä tuskistaan. Viidennen kentän bossi oli peljättävä panssarivaunu, joka ei mahtanut pelaajalle mitään, jos pelaaja oli tajunnut säästää tarpeeksi raketteja ja ampui ne kaikki heti kerralla. Jos raketteja ei ollut, niin pelaajalla taas ei ollut mitään mahiksia. Viimeinen bossi oli hieno sotalaiva, jolla oli keulassa kaksi tykkiä, jotka sai nopeasti paskaksi raketeilla ja perässä yksi tykki, jonka sai helposti tuhottua perusaseella. Tässä vaiheessa olikin itsellä ammukset loppu. Tässä pelissä se meinaa sitä, että ampuminen ei lopu, mutta voi ampua noin yhden laukauksen sekunnissa. Laiva siinä sitten ampumiskyvyttömänä seilasi edestakaisin odottaen, että minä hitaalla pyssylläni saan ammuttua jokaiseen mahdollisen pikseliin laivassa löytääkseni viimeisen satunnaisen paikan, johon piti ampua. Hip hurraa terroristit on tapettu thanks very much!!

Päähenkilömme sai niin pahasti turpaan, että alkukuvista poiketen toinen silmä valahti puoleen väliin nenää. Niin käy joskus.

Eipä ollut järin häävi peli tämäkään. Peli-iloa söi rutkasti sysipaska Zapper-toteutus. Onneksi oli sentään loputtomat continuet, koska käytännössä tässä piti kuitenkin joka kentässä vähän opetella ulkoa vihollisten kuvioita, että ehti liikuttaa tähtäimen ristiohjaimella oikeaan paikkaan ennen kuin ottaa liikaa vahinkoa.

0,5/5. Tämä parempia pisteitä ei voi oikein antaa valopyssypelille, jonka joutuu lopulta paskan toteutuksen myötä pelaamaan läpi tavallisella ohjaimella.

Nyt pitäisi olla tilanne taas se, että Baby Boomeria lukuun ottamatta on kaikki lisensoimattomat valopyssypelit pelattu. Ainakin siihen asti, että kanadalainen valopyssyukko Carter44 kaivaa taas uuden Strike Wolfin kaltaisen pökäleen jostain bittiavaruuden likasangosta tietoisuuteeni. Ukon speedrun.com -profiilista ja YouTube-kanavalta näitä kakkoja on tullut bongattua.