Master Shooter

Master Shooter

Kehittäjä: NTDEC

Julkaisuvuosi: 1993 ehkä

Jälleen yksi taiwanilaisen piraattipaja NTDEC:n vääntämä valopyssypeli vailla Nintendon lisenssiä.

Pelissä on valittavana yksin- tai kaksinpeli. Kenttä toisensa jälkeen ammutaan kolme aikarajoitettua kierrosta. Kentän vaihtuessa maalit vaihtuvat. Ensin on paikallaan olevia astioita, sitten on paikallaan olevia maalitauluja, sitten on sivusuunnassa liikkuvia maalitauluja, sitten sivusuunnassa hypähteleviä kiinalaisia vampyyrejä ja sitten Duck Huntin savikiekkojen tyyliin lentäviä avaruusaluksia.

Vain mestariampuja pystyy osumaan näihin paikallaan oleviin astioihin. Heijastuksessa pöydällä oleva paperitukko on ammuskelussa käyttämäni silmälappu.

Kenttien välissä on aina hauskoja pieniä bikineissä olevia cheerleadereita tanssimassa. Viiden kentän jälkeen katsotaan, että kumpi pelaaja on voittanut eniten kierroksia ja voittaja pääsee jatkoon, joka on sitten muutaman kentän verran erilaisista piiloista kurkkivien roistojen ampumista. Tässä tuli vielä läpäisyn jälkeen testattua sitäkin, että käynnistin pelin vaan ja jätin taustalle pyörimään. Jos on yksinpelistä kyse, niin nuo viisi ekaa kenttää on sinänsä aivan turhia, koska yksinpelissä voittaja ja jatkoon menevä pelaaja on se ainoa osallistuva pelaaja, vaikka ei olisi koko pelin aikana siihen mennessä ampunut laukaustakaan. :D Jää toki sitten myös pelin antamat voiton merkit saamatta.

Uijuma.

Se oli sellainen. PAL-koneella pelasin. AV Famicomillakin toimi ihan hyvin, mutta oli samanlaista ongelmaa kuin näissä muissakin piraattipeleissä nyt tähän mennessä on ollut, eli aika iso osa ruudun yläreunaa jäi pois näkyvistä. Sen Cobra Missionin pelasin siitä huolimatta NTSC:llä läpi, mutta tämä meni nyt PALilla, kun NTSC:llä ensin kokeillessa jäi niin paljon häiritsemään heti alussa se, kun en tiennyt onko ylälaidassa jotain mittaria kierroksen voittoon vaadittavista osumista tjsp. No ei ollut, joten olisi voinut kyllä sillä nopeammallakin koneella pelata.

Kyllä tämä ainakin tuon edellisen kolmen pelin piracartin tarjonnan pesi huolella, vaikka olikin varsin yksinkertaisesta pelistä tässä kyse. Ampuminen tuntui luontevalta ja joka kentän jälkeen näki näissä peleissä omasta mielestäni tärkeiltä tuntuvia tilastoja, kuten osumaprosentin. Kaksinpelinä voisi sinänsä ihan hauskaa kisailua ollakin, mutta toki toisen pelaajan voittamisesta olisi palkintona vaan lisää yksinpeliä, joten plääh.

2,5/5