Gunhawk

Kehittäjä: Skyboy Games

Julkaisuvuosi: 2023

Aina kun pääsen sanomasta, että enää yksi Zapper -peli jäljellä, niin jostain niitä vaan löytyy lisää. Tällä kertaa viidellä amerikan dollarilla lunastettavissa oleva Skyboy Gamesin mechapeli Gunhawk.

Jollain kaukaisella sotilasdiktatuurin hallitsemalla planeetalla ukko nimeltä Nue varastaa jonkun takia taistelumechan prototyypin ja lähtee sillä karkuun jotain jonnekin. Matkan varrella kohdataan jonkinsortin vallankumoussissi Emma, joka tarjoutuu auttamaan. Manuaali kuitenkin kiusoittelee, että voikohan Emmaan luottaa. Kai siihen voi.

Kyseessä on peli, jossa siis ohjastetaan ruudun alalaidassa olevaa mechaa ja ammutaan vihollisia. Tätä peliä voi pelata Zapperilla, jolloin mechaa kuitenkin joutuu ohjaamaan toisella kädellä ohjaimella. Ohjaamista on ihan fiksusti helpotettu vähän sillä, että vasemman ja oikean lisäksi mechaa voi ohjata myös painamalla ylös ja alas, mikäli kokee yhdellä kädellä helpommaksi pitää ohjainta kädessä pystysuunnassa. Vihollisia siis pitää ampua yhdellä kädellä Zapperilla ja väistellä vihollisten luoteja toisella kädellä. Paperilla kuulostaa hyvältä, mutta itsellä on näistä jo sen verran kokemusta, että kavahdin ajatusta heti. Kavahdukseni ei osoittautunut aiheettomaksi. Aiempiin vastaavanlaisiin kahta ohjainta tarvitseviin peleihin verrattuna tässä tämän systeemin hankaluus ehkä korostui vielä entisestään. Esimerkiksi Operation Wolfissa tarvittiin ykkösohjaimesta vaih yhtä nappia ampumisen ohessa ja esimerkiksi ei niin kovin hyvässä Gotcha! The Sportissa piti käytännössä liikkua vaan ensin oikealle ja sitten vasemmalle. Nämä on sellaisia mekaniikkoja, joissa ohjaimen käyttö onnistuu inhoittavasti myös likaisilla varpailla, jolloin voi asetta pitää kuitenkin kahdella kädellä. Erinomaisessa The Lone Rangerissa ammuskelut taas olivat sen verran helppoja, että niistä selvisi helposti yhdellä kädellä ampumalla. Tässä taas on aika paljon varsin liikkuvaisiakin vihollisia ja myös paljon osumia vaativia vihollisia. Tällöin yhdellä kädellä osuminen on vaikeaa, ja etenkin kymmeniä kertoja putkeen ampuessa alkaa kyllä yhdellä kädellä osumatarkkuus jo heikentyä, koska ohjainta ei vaan ainakaan minun taidoillani saa pidettyä vakaana. Sitten päästään toiseen isoon ongelmaan. Nimittäin siihen liikkumiseen ja väistelyyn. Oma ukko on ruudun alalaidassa. Arvaatko mikä näissä ammuskelupeleissä aika tehokkaasti peittää näkökentästä ruudun alalaidan? No se kädessä oleva ase tietenkin! Todella nihkeää yrittää väistellä vihollisten luoteja ja ammuskella samalla, kun vain hädintuskin edes näkee missä se oma ukko ruudulla on. Pelissä on viisi osiota, jotka jakautuu muutamaan kenttään. Osion viimeisessä kentässä on bossi. Pelasin lukuisia kertoja Zapperin kanssa toisen osion bossiin, mutta sen luotien väistely ja etenkin bossiin osuminen samalla osoittautui liian hankalaksi tehtäväksi minulle.

Tältä se peli näyttää. Oma hahmo on etualalla, vasemmalla näkyy pieni vihollinen ja keskellä näkyvän kaupungin keskellä hämärästi näkyvä häkkyrä on tähtäin.

Peliä voi pelata myös pelkällä ohjaimella. Silloin ristiohjain liikuttaa tähtäintä ja B ampuu. A:ta pohjassa pitämällä taas hahmoa voidaan liikutella. Tähtäin jää tuolloin siihen minne sen jätti ja tuohon kohtaan voi myös ampua. Vaikka tähtäin on varsin hidas verrattuna Zapperilla tähtäilyyn, on tämän pelin pelaaminen ilman Zapperia huomattavasti helpompaa. Tämä kun ei suoraan sanottuna ihan hirveän hauskaltakaan ammuskelupeliltä vaikuttanut, niin pelasin sitten suosiolla ilman Zapperia. Harmillista. Tästä tuli nyt sitten tämän projektin toinen peli, jota ei lopulta tullut pelattua loppuun aseen kanssa. Toinen oli piraattipeli Strike Wolf, jossa Zapperilla osumantunnistus oli niin pielessä, ettei pelaamisesta vaan tuntunut tulevan mitään.

Noh, ite pelistä vielä vähän. Vihollisia ilmestyy, sitten niitä ammutaan. Noloimmat viholliset eivät edes ammu pelaajaa, mutta matka ei jatku ennen kuin niistä on hankkiuduttu eroon. Pelissä on aikaraja, ja kun aika kuluu loppuun, ottaa pelaaja yhden hit pointin verran vahinkoa. Tämä mekaniikka tuntui mielestäni todella typerältä ja tarpeettomalta. Kentät on kaikki samanlaisia maanteitä, joissa on taustalla joku kaupungilta näyttävä. Väriteema vaihtelee. Ite kentät vihollisineen on aika helppoja ja oikeastaan todella hidastempoisia ja tylsiä. Vaihtelua on hyvin vähän. Henki lähtee kuitenkin aika helposti, koska välillä on oma ukko vaan väärässä paikassa väärään aikaan. Lisäksi tässä tuntuu olevan todella vaikea väistää sivulle vain vähän, vaan peli rekisteröi dashin aloittavia ristiohjaimen tuplapainalluksia todella herkästi, vaikka painallusten välissä olisi olevinaan pitkäkin aika. Kentän lopuksi saa aina valita kahdesta satunnaisesta upgradesta. Ne voivat olla esimerkiksi tulitusnopeuden lisäämistä, dashin "turvallisten framejen" lisäystä (en oikein tajua, yleensä otin aina vahinkoa kun dashasin, vaikka en olisi edes halunnut dashata), maksimienergian lisäystä, aseen nopeampaa latautumista ynnä muuta sellaista. Joskus saa myös palautettua itselleen yhden hitpointin, ja jos on täysi idiootti, niin voi valita välillä myös vaan täysin turhia lisäpisteitä. Manuaalissakin mainitaan, että ajoittain pelaaja voi yrittää hakkeroida vihollisen kommunikaatiojärjestelmiin ja saada tietoa. Tämä tapahtuu aina kartan haarautumiskohdissa. Hakkerointi joko onnistuu jolloin saa ylimääräisen upgraden tai sitten epäonnistuu ja menettää yhden HP:n. Sotilaiden antama loretieto on aina luokkaa "Huh, mechan prototyyppi on todella kova." "Joo, niin on." ja tätä dataa sankarimme sitten jotenkin voi käyttää hyväkseen mechansa kehittämiseen.

Paljon olisi upgradettavaa tässä mechassa.

Vitososion bossini jälkeen sankarimme riemuitsee tehneensä sen. Emma sanoo onnittelut ja kyselee että eikö sankarimme kuitenkin haluaisi liittyä kapinallisiin, johon sankar Nue sanoo että katsellaan. Sitten alkaa uusi looppi pelin alusta. Saadut upgradet saa pitää, mutta tällä kertaa ne aiemmin mainitut nössöimmätkin viholliset ampuu ja peli muuttuu kertaheitolla täysin pelikelvottoman vaikeaksi. Ei kiitos, minulle riittää yksi looppi. En tiedä aukeaisiko seuraavilla loopeilla enemmän jotain tarinaa, mutta tähän saakka ei oikein tämän pelin tarinankerronta ja dialogi ole vakuuttanut, niin en kyllä liikoja odottaisi sillä saralla. Jatkolooppien aikanakin homman nimi on, että yksi kuolema ja ykkösloopin alkuun.

Gunhawk ei ole kovin pitkä peli, yhteen looppiin menee ehkä noin puolisen tuntia. Peli on kuitenkin sen verran hidastempoinen ja henki lähtee lopulta kuitenkin aika helposti, että voi tuntua aika lannistavaltakin. Olen iloinen, että tällaisenkin pelin on joku indiedevaaja tehnyt ja vielä Zappertuella, mutta toisaalta on kyllä pakko sanoa, että en mä tästä pelistä kamalasti pitänytkään. Etenkin jäi harmittamaan melkoisesti se, miten nihkeää tämän pelaaminen oli Zapperin kanssa. En mä näillä evästyksillä tälle pelille ehkä 2/5 parempaa arviota voi antaa ja tuokin on ehkä omalla ankaralla skaalallani jo aika avokätinen.

Noin. Kuten aikaisemmin jo olin sanomassa, niin nyt olisi näitä Zapper-pelejä jäljellä enää The Adventures of Bayou Billy.