Gumshoe

 Gumshoe

Kehittäjä: Nintendo

Julkaisuvuosi: 1986 USA, 1988 E

Nintendon tekemä vuonna 1986 julkaistu valopysspeli NESille. Tämä on siinä mielessä harvinainen Nintendon tekemä peli, ettei tätä julkaistu ilmeisesti lainkaan Japanissa, koska tässä vaiheessa oltiin vissiin huomattu, ettei valopyssypelit jonkun takia mene kaupaksi Japanissa.

Entisen FBI-agentin ja sittemmin yksityisetsiväksi alkanut Stevenson saa lunnaskirjeen King Domilta. King Dom on kidnapannut Stevensonin tyttären Jenniferin. Stevensonin on 24 tunnin kuluessa toimitettava King Domille viisi "Mustaa pantteria", jotka ovat suuria timantteja.

Pelin ideana on, että Stevenson hölkkää vasemmalta oikealle. Välillä ruudulle tulee myös vihollisia, kuten lentäviä pulloja, lintuja tai vyötiäisiä. Välillä taas on kuolettavia rotkoja ja sitten ärsyttävimpinä kaikista sellaisia pääkallolaatikoita, jotka jonkun takia tappavat Stevensonin. Pelaajan on autettava Stevenson kenttien läpi ja autettava häntä keräämään timantit. Tämä tapahtuu Zapperilla. Stevenson on kunnon rautaperse, ja hänet saadaan hyppäämään ampumalla häntä. Stevenson voi käytännössä lentää, koska kesken ilmalennon ammuttu uusi luoti saa Stevensonin hyppäämään jälleen ilmassa. Vihollisten ampuminen ja huti ampuminen vievät rajallisia ammuksia, kun taas Stevensonin ampuminen ei kuluta ammuksia. Ammuksia saa lisää keräämällä kentissä leijuvia punaisia ilmapalloja. Tämä oli vähän hämmentävää aluksi, että palloja ei pitänytkään itse ampua, vaan Stevenson piti ohjata palloihin.

Vain hullu yrittäisi hyppyyttää Stevensonin tästä välistä. Minä olen se hullu.

Pelissä on neljä kenttää. Ensimmäinen kenttä on peliä aloittelevalle pelaajalle hyvin vaikea. Kallolaatikoita on laitettu välillä mitä ärsyttävimpiin paikkoihin ja pelaaja usein jekutetaan niihin ilmpallojen sijoittamisella. Toinen ja kolmas kenttä olivat sitten oikeastaan vähän helpompia, kun pelaaja on tuossa vaiheessa jo jotenkin kärryillä jutun jujusta. Kolmessa ensimmäisessä kentässä ei ole myöskään juurikaan mitään satunnaista, joten nämä on helpohko opetella ulkoa. Neljäs kenttä onkin sitten ihan asia erikseen. Tuossa peliin lisätään kerros satunnaisuutta. Taivaalta putoaa pommeja satunnaisina aikoina (jossain tietyssä aikavälissä kuitenkin) satunnaisiin kohtiin ruutua. Joskus pommit saattavat pudota suoraan rotkoon, joskus taas suoraan Stevensonin päähän. Nämä pommit olisi hyvä saada myös aina ammuttua ennen kuin ne räjähtävät, koska räjähtäessään pommit lähettävät ympärilleen kahdeksaan suuntaan sirpaleita, joita ei voi väistää kuin olemalla onnekas. Lisätään tähän soppaan vielä satunnaiselta vaikuttavat viholliset, kuten ruudun laidasta nopeasti kohti Stevensonia lentävät heinäsirkat ja pullot, niin johan on soppa. Pelasin ensin useamman kerran viimeiseen kenttään NTSC-versiona, mutta kyllä se on vaan lopulta todettava, että tätä peliä kannattaa ainakin kaltaiseni noviisipelaajan pelata mielummin PALina, jona tämän lopulta läpäisin. Valopyssypeleissähän PAL-versiot ovat merkittävästi helpompia kuin NTSC:t, koska ruudulla tapahtuvat asiat hidastuvat samalla, kun pelaajan silmät ja kädet toimivat luontaisella miljoonan hertsin nopeudella.

Ohjekirja esittelee hienoja power-upeja. Näitä saa bonusalueita, kun kerää tarpeeksi ilmapalloja. Bonusalueet alkavat saumattomasti kesken kentän ja tämä vaikuttaa aluksi siltä, että pelistä joillain pelikerroilla puutuu jotain. Bonusalueilla tulee yleensä rajoitettu määrä noita Lucky Birdejä, jotka sittne varsin usein pudottavat noita perkekeen lihaklönttejä hyödyllisten esineiden sijasta. En saanut kertaakaan kypärää tai superkenkiä. Kypärän näin useamman kerran toisen kentän bonusalueella, mutta kyseinen lintu tulee niin vaikeaan kohtaan, ettei itselläni ollut toivoakaan saada kypärää kerätty. Harmi sinänsä, koska kypärä kuulostaa todella hyvältä esineeltä. Ensimmäisesä kentässä keräämällä Voimajuoman Stevensonin takki muuttuu vaaleanpunaiseksi tarjoten yhden ylimääräisen osumapisteen. Jos Voimajuomia kerää riittävästi, muuttuu Stevensonin takki vihreäksi, jolloin Stevenson kestääkin jo todella monta osumaa. Valitettavasti peli yleensä tykkää jakaa enenmmän pistelihaa kuin tarvittavaa määrää Voimajuomia. Pelaaja voi haistaa vaikka vitun ja mennä kauppaan jos mielii juomista.

Pelasin tätä peliä ensin monta kertaa niin, että pääsin kolmanteen kenttään ja siellä tuli game over. Aloitin sitten aina alusta. Vasta ohjekirjan luettuani tajusin, että game over -ruutua ampumalla voi jatkaa samasta kentästä johon jäi. Tuolloin vaan kerätyt ammukset nollautuvat, joka voi olla ongelma pelin lopussa. Miksei game over -ruudussa itsessään voi lukea mitään continueen viittaavaa, vaan tämä perusominaisuus on oltava tälleen kryptisesti kätketty? Ja miksi se myös toimii vähän satunnaisesti? Joskus ruutua ampumalla tulee heti ruudulle King Domin lunnaskirje ja peli jatkuu. Joskus tuota ruutua saa ampua kymmenen kertaa ennen kuin peli jatkuu, mutta jatkuu kutienkin. Sitten joskus taas vaikka ampuu ruutua 50 kertaa, niin peli palaa alkuruutuun. Tämä tuntuu vielä satunnaisesti sattuvan ihan ekojenkin game overien jälkeen, eli ymmärtääkseni pelissä ei pitäisi olla rajoitettu määrä conttareitakaan käytettävissä. Nyt viimeisimmällä pelikerralla pääsin onneksi pelin alusta loppuun ilman game overia, niin ei tarvinnut tuota ruutua stressata.

Tämä on hauska, mutta todella vaikea peli. Mä melkein sanoisin, että tämä saattaa olla vaikein Zapper -peli, tai ainakin vaikein lisensoitu Zapper -peli. To the Earthissä on ehkä vaikeampaa ampumista, kun on pienempiä ja nopeampi kohteita. Gumshoessa kuitenkin etenkin viimeisessä kentässä joutuu keskittymään niin moneen asiaan kerralla, että tämä tekee mielestäni tästä paljon vaikeamman pelin. Tässä kun on vielä hieman satunnaista elementtiä mukana toisin kuin To the Earthissä. Toki läpäisyajassa mitattuna To the Earthin läpäisyyn meni itseltäni paljon useampi yritys kuin Gumshoeen.

Olen mahtava.

Tämä on kyllä kiinnostavimmasta päästä Zapper -pelejä. Idea on omaperäinen ja haastetta löytyy. Pelissä on sinäsä kuitenkin myös ärsyttäviä puolia, kuten huonosti toimiva continueruutu ja turhan kitsaasti jaettavat myyttiset powerupit. Lisäksi vaikeustaso on kyllä sellainen, joka varmasti ajaa monet helposti pois pelin ääreltä jo ennen ensimmäisen kentän läpäisyä. Todennäköisesti tämän pariin pitää vielä palata jenkkiversiota pelaten, kuten To the Earthinkin.

4,5/5

Tämän myötä olen ajantasaisten tietojeni mukaan läpäissyt NESin kaikki puhtaasti valopyssypeleiksi luokiteltavat pelit. Listalla on vielä kuitenkin muutama peli, joissa on kohtia, joissa voidaan valopyssyä hyödyntää. Näitä on Adventures of Bayou Billy, Lone Ranger ja Track and Field 2. Kaikki sattumoisin Konamin pelejä. Lone Rangeria odotan suht innollakin, Bayou Billyn pariin paluuta taas en alun kokeilun perusteella kovin innolla odota ja Track and Field 2:sta odotan mahdollisesti varsin ärsyttävää rupeamaa. Siinä vissiin siis on joku bonusosio, jossa päästään ampumaan pahiksia.

P.S. Gumshoessa on kovat musat.