Sonic the Hedgehog

Peli #8: Sonic the Hedgehog 

Kehittäjä: Ancient

Julkaisuvuosi: 1991

8-bittinen Sonic 1 on julkaistu myös Master Systemille. Paremmin tunnettu Mega Driven Sonic on eri peli.

Segan vuonna 1991 julkaisema käsikonsoliversio samana vuonna Mega Drivelle julkaistun Sonic the Hedgehogin Sega Master System -versiosta. Bittejä siis 16 sijaan 8.

Tohtori Robotnik on muuttanut ystävälliset eläimet robottihirviöiksi ja siilin nimeltä Sonic on pelastettava eläimet.

Tämä on hieman erilainen peli kuin Mega Driven alkuperäinen. Vauhtia on vähän vähemmän ja painopiste enemmän ehkä tavanomaisemmassa tasoloikinnassa.

Peli alkaa ilman continueja kolmen elämän kera. Jos kuolee kolmesti, niin se onpi game over. Lisäelämiä saa kuitenkin kentistä löytyvistä laatikoista, keräämällä sata rinkulaa tai tiettyjen pistemäärien välein. Sonic kuolee yhdestä osumasta, jos lompakko on tyhjä eikä satu olemaan kilpeä. Jos sonikilla on lompsassa kolikoita, vie osuma ensin kaikki kolikot ja vasta toinen osuma vie hengen. Toisin kuin MD-versiossa, ei tässä ole mahdollista kerätä Sonicin lompsasta osuman jälkeen leviäviä kolikoita. Jos maaliin tullessa on vähintään 50 rinkulaa, pääsee bonuskenttään. Bonuskentät on sellaisia flipperitrampoliinijuttuja, joissa voi kolikoita keräämällä saada lisäelämiä ja mikä tärkeintä, kentästä löytyvän laatikon rikkomalla voi saada continuen. Taitaa viimeisissä kentissä olla korkeampi rinkularaja, tai sitten maksimiconttarit saatuaan ei enää pääse bonuskenttiin tjsp.

Pelin tunnistaa hyvin Soniciksi, vaikka grafiikat ovatkin alkuperäiseen Mega Driven peliin verrattuna varsin pelkistetyt.

Musiikit on hyvät ja grafiikatkin mielestäni ihan hyvät, vaikka luonnollisesti alkuperäistä MD-versiota huomattavasti alkeellisemmat.

Peli ei ole kauhean vaikea, kunhan vaan alkuun pääsee ja jaksaa keräillä rinkuloita, elämiä ja continueja. Tokalla kunnon läpäisy-yrittämällä pääsin käyttämättä continueja aina viimeiseen bossiin saakka. Se sitten söikin taas useita elämiä ja continuejakin vähän tarpeettomastikin.

Kenttien välinen karttaruutu on jotenkin hyvällä tavalla kiva pesäeron otto alkuperäiseen Soniciin.

Kenttäsuunnittelu oli mielestäni ihan ok, mutta onhan tässä niitä sellaisia aloittelijan ansojakin aika paljon. Tässä ei todellakaan kannata juosta täysillä koko aikaa, koska pelintekijöiden mielestä äkisti eteen tulevat vastapalloon lyövät jouset vievät pelaajan usein piikkeihin tai rotkoon. Vedenalainen Labyrinth -maailma oli siinä mielessä kamalin, että siinä veden alla meno muuttuu TODELLA HITAAKSI. Vaikeimmat kentät oli säästetty loppuun. Viimeisessä maailmassa en vaivautunut edes yrittämään enää kerätä isoa määrää rinkuloita tai etsiä niitä timantteja, vaan yritin pelkästään selviytyä.

Bossit on tässä aika pettymys. Bossit on helppoja, mutta toisaalta niissä myös kuolee todella helposti, koska taisteluihin mennään aina lompsa tyhjänä ja bossien ammuksia on välillä tässä vaikea väistellä. Tässä GG-versiossa taisi bossit olla vähän helpompia kuin Master Systemillä, koska ruutu on pienempi ja hommia oli skallattu pienempään kokoon sillä tavalla, että esimerkiksi ekan kentän bossiin pystyy hyppäämään vahingoittavasti ihan koko tappelun ajan. Muutenkin tässä oli bossit aika lähellä Sonicia koko ajan sillä lailla, että sai usein kyllä monia iskuja sisään kerralla.

Joka kolmas kenttä pelissä on aina bossikenttä, joissa tapellaan Tri. Robotnikin kanssa.

Erona siihen alkuperäiseen positiivisena seikkana tässä on kyllä ehdottomasti se, että pelissä kerättävät Chaos Emeraldit on tässä piiloteltuna itse kenttiin. Tässä siis on joku motivaatio tutkia eri paikkoja noissa kentissä. Alkuperäisessä MD:n Sonicissahan noita sai niistä todella ärsyttävistä pyörivistä bonuskentistä, joihin pääsi riittävillä rinkuloilla. Itse siis koen, että tällä voi olla ehkä parempi uudelleenpeluuarvo kuin alkuperäisellä.

Ihan hyvä peli ja vähän ehkä innosti ottamaan pitkästä aikaa muitakin Soniceja taas peluuseen.

Annan pelille pisteitä 3/5.