Sonic the Hedgehog 2
Peli #9: Sonic the Hedgehog 2
Julkaisuvuosi: 1992
Tämä 8-bittinen Sonicin jatko-osa on julkaistu Game Gearin lisäksi Master Systemille, mutta ilmeisesti vain Euroopassa.
Aspectin Segalle Segan 8-bittisille laitteille kyhäämä jatko-osa 8-bit Sonicille vuodelta 1992. Tässä näyttäisi olleen eri kehittäjätiimi kuin ekassa pelissä, jonka kehitti Ancient. Ensimmäisen 8-bit Sonicin tavoin tälläkään ei ole mitään tekemistä Mega Drivelle julkaistun Sonic 2:n kanssa.
Ensimmäisen pelin jälkeen Sonic kyllästyi, kun ei ollut mitään actionia. Sonic lähti pois kotisaareltaan tekemään sankartöitä jonnekin muualle. Sitten kun Sonic tuli takaisin kotisaarelleen, niin yllätys yllätys Robotnik olikin pistänyt kaikki paikat paskaksi, vanginnut taas kaikki metsän eläimet ja lisäksi ottanut panttivangiksi Sonicin parhaan ystävän Tailsin. Sonicia odotti raunioissa kirje Tailsilta, että moro mua pidetään Kristallimunassa ja vapauttaaksesi minut sinun on kerättävä kaikki Chaos Emeraldit terveisin Tails ps Robotnik pakotti kirjoittamaan tämän.
 |
| Välillä sai hämmästellä, että missä voi kävellä ja missä ei. Lähtökohtaisesti en uskoisi voivani kävellä pilvien päällä, mutta se on kuitenkin joskus mahdollista. Tosin ei silloin, jos pilvi on vain tasaisen valkoinen kuten ruudun vasemmassa reunassa. |
Graafisesti ja kontrolleiltaan tämä toka Sonic on merkittävä parannut ensimmäiseen Soniciin. Uskaltaisin melkein sanoa, että Sonic näyttää ja tuntuu tässä melkein samalta kuin Mega Driven ekassa Sonicissa. Peli rullaakin pääosin aika hyvin, vaikka vedenalaiset kentät ovat tässäkin melkoista tervassa rämpimistä. Sanoisin kuitenkin, että huomattavasti sulavammin pyörii kuin eka Game Gearin Sonic.
 |
| Aqua Lake Zonen (oletan, että tässä seikkaillaan Vesijärvessä, jonka rannalla Lahti sijaitsee) ensimmäisen kentän vedessä oli taas käytetty sellaista sameaa läpinäkyvyysefektiä, joka ei näytä kovinkaan hyvältä uudella näytöllä. Onneksi tuosta nyt kuitenkin sai ihan selvää ja seuraavassa kentässä olikin jonkun takia erilaista vettä, jossa ei moisia efektejä oltu käytetty. Se oli hyvä homma, koska siinä toisessa kentässä joutui paljon enemmän veden alla olemaankin. Kuvassa havainnollistettuna myös sattumoisin se, miten tässä pelissä tuntui aika usein taustagrafiikat menevän osittain HUDin päälle. |
Tässä on edellisen osan tavoin ehkä enemmän painoarvoa kenttien tutkimisella, eikä niinkään nopeasti menemisellä niin kuin Mega Driven Soniceissa. Chaos Emeraldit on kätketty kentissä oleviin salapaikkoihin ihan kuin edeltäjässäkin, eli tässäkään niitä ei tarvitse ärsyttävistä bonuskentistä metsästää niin kuin ekassa MD Sonicissa. Tässä pelissä ei itseasiassa minkäänlaisia bonuskenttiä olekaan. Tämä on mielestäni ihan hyvä juttu, koska itse en kauheasti niistä edellisenkään pelin bonuskentistä välittänyt, vaikka ne olivatkin tärkeitä pelin läpi pääsemisen kannalta.
 |
| Scrambled Egg Zonessa Sonic menee putkisokkelossa kuin ripuli viemärissä. |
Peli aloitetaan kolmella elämällä. Continueja ei ole, ellei niitä satu kentän lopussa saamaan. Itse en kertaakaan saanut. Tämä vaikuttaa aluksi todella brutaalilta, koska kentät on aika mulkusti suunniteltuja. Tässä joutuu tekemään todella paljon sokkohyppyjä toivoen, että hypyn pohjalle osuu maata eikä piikkejä. Aika usein kävi niin, että ehti nähdä juuri hypänneensä liian pitkälle ennen kuin putosi piikkeihin ja kuoli. Ekaan peliin verrattuna tässä on sentään sellainen helpotus, että Mega Driven pelien tapaan viholliseen osuminen saa Sonicin ulostamaan keräämänsä rinkulat niin, että niitä voi saada sen pari kerättyä takaisin samantien. Ykkösessähän jos otti osuman, niin piti aina toivoa, että tulisi pian vastaan uusia rinkuloita.
Etenkin ensimmäinen maailma tässä on kokonaisuudessaan aivan vehkeestä. On vaikea ymmärtää, että miksi päädyttiin heti ensimmäisiksi kentiksi laittamaan tuollaisia, joissa ruudun ulkopuolelta tippuu piikkejä niskaan ja kaivosvaunut lentelevät vaan suoraan laavaan pelaaja kyydissään. Sitten se tämän pelin kohokohta, joka on ilmeisesti saanut pelin aikoinaan monille vaikuttamaan enemmän demolta kuin kokonaiselta peliltä - ensimmäisen maailman bossi. Tässä ei koskaan noissa bossitasoissa ole rinkuloita, joten yksi isku tappaa. Tässä ekassa bossikentässä Robotnik myös näyttää herkän puolensa, koska kenttä vie pelaajan auttamattomasti vaan laavaan, mutta Robotnik syystä tai toisesta kuitnekin poimii Sonicin ennen kärventymistä. Tämän Robotnik tietty tekee vain voidakseen yrittää syöttää Sonicin robottimuurahaiskorennolle. Ei kovin järkevä peliliike Tohtorilta. Ekassa bossissa seistään kaltevalla tasolla, jonka pohjalla tuo bossi on. Tässä sitten ihmetellään, että mitäs nyt sitten. Sitten äkisti ruudun vasemmasta reunasta tuleekin tykinkuula ja se osuu todennäköisesti Sonicia suoraan päähän surmaten sankarimme välittömästi. Jos yrittää kauheasti väistellä jalkaisin kuulia, luisuu todella helposti bossin suuhun ja täts it. Tuossa piti siis seistä aika lähellä bossia ja tehdä aina hyvin spesifi hyppy, jolla kuulaa sai väistettyä. Sitten pitää vielä muistaa, että viimeistä kuulaa kannattaa väistää hieman eri tavalla, koska sekunnin päästä viimeisestä kuulasta Robotnik itse liukuu lentovehkeellään bossin päälle surmaten sen. Jeesus miten sopivasti haastetta ekaksi bossiksi. Ensimmäinen bossi olikin koko pelin vaikein bossi.
 |
| Koska en kerännyt kaikkia Chaos Emeraldeja, niin oletan Tailsin siirtyneen ajasta iäisyyteen. Kevyet. |
Kun eka maailma alkaa sujua ja bossin saa useimmilla yrityksillä hengiltä, alkaa peli välittömästi helpottaa. Toki edelleen on todella ärsyttäviä sokkojuttuja, kuten toisen maailman riippuliidinhommissa esimerkiksi. Ja viimeisen maailman putkisokkeloissa, joissa pitää osata painaa putkissa syöksyessä risteyskohdissa oikeaan suutnaan ristiohjaimesta, jottei putki sylkisi Sonicia vaan suoraan piikkeihin. Viimeinen maailma oli juuri noiden putkihommien vuoksi kaikkein huonoin. Siinä oli kuitenkin myös jonkin sortin sadismia, koska elämiä sai niin helposti, että maailman toisessakin kentässä elämät vaan lisääntyivät mitä enemmän kuoli, koska lisärit tulevat aina takaisin. Tässähän kannattaa myös kerätä ihan reilusti rinkuloita, koska satasen ylityksestä ei rankaista samalla tavalla kuin ykkösessä, jossa helposti jää sitten conttareita jakavat bonuskentät näkemättä, jos ei ehdi nollautumisen jälkeen saada enää 50 rinkulaa ennen maalia.
Tietynlaisella vitutuksen aiheuttamalla sisuuntumisella tämä peli tuli väännettyä läpi nöyryyttävän ensikokeilun jälkeen. Jotain siis vähän addiktoivaa tässä oli, vaikka kokemus ei kyllä suoraan sanottuna ollut kummoinen. Huonon lopun tästä sain. Kaikki emeraldit keräämällä olisi vissiin ollut ainakin yksi bossi vielä ja loppukuvissa olisi Sonicin lisäksi ollut vissiin Tails juoksemassa, mutta mä en taida kyllä jaksaa välittää tuosta rabieksen riivaamasta roskansyöjäketusta.
2/5
Kommentit
Lähetä kommentti