Beavis and Butthead

 Peli #14: Beavis and Butthead

Kehittäjä: NuFX

Julkaisuvuosi: 1994 USA, 1995 EU

Tämä peli on julkaistu Game Gearin lisäksi mm. SNESille ja Mega Drivelle, mutta pelit ovat hieman erilaisia. Hämmentävästi Game Gearin peli vaikuttaisi videoiden perusteella muistuttavan enemmän Super Nintendon peliä kuin Mega Driven peliä.

MTV:n ysärin hittianimaatioon perustuva tasohyppelypeli.

Sarjasta tutut vakavassa syrjäytymisvaarassa olevat high school -kaverukset Beavis ja Butt-Head saavat ajatuksen, että pitäisi päästä Gwarin konserttiin. Liput vaan on perkeleen kalliit. Butt-Head sitten keksii, että ehkä roskiksia kaivelemalla ja muuten maasta etsimällä voisi saada kasaan tarvittavan rahasumman. Kaksikko lähtee matkaan. Tätä ei toki kerrota pelissä. Alkaa jo vähän muodostua sellainen kuva Game Gearin peleistä, että niissä ei itse pelissä kyllä paljon tarinoida, vaan tämänkin sai lukea pelkästään ohjekirjasta.

Pelin taustat on pääasiassa varsin kämäisen näköisiä. Hahmospritet sen sijaan on ihan jees kamaa. Linnut ovat varmaan tämän pelin hankalimpia vihollisia, kun ne välillä lentävät ruutuun sillä tavalla, ettei niitä tai niiden munia voi oikein väistää.

Paikat vaihtelevat, mutta tausta on pääasiassa tasaisen tylsää kamaa. Nämä roskikset on melkein sieltä kiinnostavimmasta päästä.

Beavis and Butthead on aika ruman näköinen ja kuuloinen peli pääosin. Hahmospritet on ihan hienoja, mutta kaikki taustat on varsin tasavärisiä ja tylsiä. Musiikki on rajua, mutta varsin rankasti korville käyvää.

Peli on tasoloikka, jossa kuljetaan vasemmalta oikealle väistellen vihollisia ja keräten maasta kolikoita. Hahmot juoksee ykkösestä ja hyppää kakkosesta. Kolikoita tai ruokia kerätään kyykistymällä ja painamalla hyppyä. Roskiksia, yleisöpuhelimia, ruoka-automaatteja ja muita juttuja tutkitaan ja käytetään painamalla ylös ja hyppyä.

Pelissä on kaksi vaikeustasoa, helppo ja vaikea. Helppo on oletus, joten sillä mentiin. Valikosta voi myös laittaa musiikit päälle tai pois. Annoin olla päällä. Valikossa on myös säädettävänä "remarks" ja vaihtoehtoina on enemmän tai vähemmän. Oletuksena enemmän. Suosittelen muuttamaan sen vähemmäksi. Tässä pelissä siis aina välillä, jos vaikka kerää rahaa tai ruokaa tai ottaa osumaa vihollisista, niin saattaa tulla violettitaustainen ruutu, jossa on kuvattuna sankariemme pärstät isolla ja sanovat sitten jotain hölmöä. Tuolla oletusasetuksella näitä tuntuu tulevan ihan koko ajan ja se leikkaa keskittymisen hyvin tehokkaasti, kun unohtaa ruudun reunaan juuri ennen tuota ilmestyneen rotan tai keilapallon.

Game overin jälkeen hauskanpito ei suinkaan lopu, vaan tässä ruudussa voi hahmoilla mätkiä toisiaan ristiohjaimella ja näppäimillä.

Peli alkaa kolmella hehkulampulla, jotka ohjekirjan mukaan ovat hahmojen keskittymiskykyä. Vihollisiin tai ansoihin osuminen vie keskittymiskyvystä yhden hehkulampun, kun taas ruoat lisäävät keskittymiskykyä. Kun keskittymiskyky kokonaan häviää, menee yksi elämä, päätyy kentän alkuun ja kentästä aiemmin kerätyt rahat menetetään. Tässähän on myös hyvä mekanismi, että jos täysissä hehkulampuissa ollessa menee syömään jonkun ruoan, niin saadaan välianimaatio, jossa sankarit ovat ripuloimassa vessakopeissa. Tämän jälkeen palataan peliin kolmen hehkulampun kanssa. Kannattaa siis kiinnittää huomiota hehkulamppuihin ja oppia niiden maksimimäärä.

GWAR! GWAR! GWAR! Gwar is cool! Sankarimme palkitaan lopuksi pistämällä miekalla alas lavalta.

Ensimmäinen kenttä oli aika vaikea, kun peliä vielä opetteli. Vihollisia ilmestyy ruutuun vähän joka välissä ja väistellessä helposti hyppää johonkin toiseen ansaan, jonka jälkeen yleensä vielä ottaa vahinkoa siitä alkuperäisestä vihollisestakin. Kun peliin pääsee sisään, niin meno helpottuu aikalailla. Peli muuttuu myös hieman tylsänpuoleiseksi siinä vaiheessa, koska avain selvitytymiseen on käytännössä lyhyt kävely, pysähtyminen, odottaminen ja sitten joko jatketaan kävelyä tai hypätään ruudun poikki säntäävän vihollisen ohi. Viholliset on rottia, lintuja, lintujen munista tulevia rottia, karanneita skeittilautoja, keilapalloja, pommeja ja muuta sellaista aika randomia. Viholliset ei pelin edetessä paljon vaihtele, vaan kentät on pitkälti saman toistoa eri taustalla. Jokaisen kentän alussa saa pausevalikosta salasanan, joka tallentaa kentän, elämien ja hehkulamppujen määrän ja rahatilanteen. Peli siis menee kyllä helposti läpi, kun sen aloittaa. Salasanasta tosin ei ole apua, mikäli toiseksi viimeisen kentän lopussa ei ole tarpeeksi rahaa lompakossa. Lippuluukku lyödään kiinni ja viimeisessä kentässä tapetaan heti keikkapaikan portille.

Game Gearin Beavis and Butthead on melkoista käppää, mutta toisaalta aika uskollinen presentaatio käytetystä lisenssistä. Lyhyt ja helpohko peli, joka on varsin tylsästi suunniteltu. Ei herätä alkuruudun jälkeen oikein voimakkaita tunteita suuntaan tai toiseen.

2,5/5